Pihasaunio
Wikipedia
| Pihasaunio | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
Pihasaunio (Matricaria matricarioides, myös M. discoidea ja Chamomilla suaveolens) on asterikasvien heimoon ja tuoksusaunioiden sukuun kuuluva, tanakka, 5-35 cm korkea, makean ryydintuoksuinen ruohokasvi, jota tavataan yleisesti koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta pihoilla, teillä, polunvarsilla, pelloilla, rannoilla ja joutomailla. Sen alkuperäisenä kasvualueena on kiistellystikin pidetty sekä Koillis-Aasiaa että läntistä Pohjois-Amerikkaa. Eurooppaan pihasaunio levisi 1800-luvulla. Kasvin ensihavainto Suomessa tehtiin vuonna 1849 rikkakasvina Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa.
Pihasaunion varsi on tukeva, kalju ja useimmiten latvasta haaroittuva. Lehdet ovat runsaslukuisia, lavaltaan tiheän pariliuskaisia, liuskoiltaan lähes rihmamaisia. Sen pääjuuri on voimakas ja tyvestä paksu, laihoilla kasvupaikoilla haarautumaton. Pihasaunio kukkii heinä-syyskuussa (Suomessa) kekomaisesta, ontosta mykeröpohjasta kasvavin kellanvihrein, torvimaisin kukin. Vaaleanruskeassa 1,2-1,5 mm:n kokoisessa pähkylässä on sisäsivulla kolmesta neljään pitkittäistä harjua.
[muokkaa] Lähteet
- Retkeilykasvio (toim. Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen, Pertti Uotila). Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki, 1998. 4. p
- Suomen luonnonkasvit. Valitut Palat. 1995. 2. p
- Uusi värikuvakasvio (toim. Heikki Väänänen; 2. painos: Arto Kurtto). WSOY. Porvoo, 1995. 7. p
