Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha
Wikipedia
Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha on Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon alainen laitos, joka ylläpitää tieteellistä elävien kasvien kokoelmaa tutkimus- ja opetuskäyttöä varten. Kasvitieteellisellä puutarhalla on Helsingissä kaksi erillistä puutarhaa: Kaisaniemen ja Kumpulan puutarhat.
Kaisaniemen puutarha on avoinna yleisölle. Nykyään sen kasvihuoneissa kasvaa yli 800 kasvilajia ja ulkopuutarhassa 2800 eri alkuperää olevaa kasvia.
Kumpulan puutarhan rakentaminen käynnistyi vuonna 1987 ja se avataan yleisölle vuonna 2009.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaisaniemen puutarhan historiaa
[muokkaa] Kaupunkilaisten yhteinen kävelyalue
Vuonna 1763 Maaherra Hans Henrik Böje vuokrasi kaupungilta tontin Hämeen maantien (nyk. Siltasaarenkatu) varrelta ja perusti sille puutarhan. 1773 se siirtyi puutarhuri Erik Edbomin hallintaan. Helsingin saatua pääkaupungin aseman 1812 puutarha merkittiin kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Myöhemmin 1827 alettiin sitä Carl Ludvig Engelin luonnostelmien mukaan muuttaa yleiseksi kävelypaikaksi. Engelin suunnitelmassa puisto jakaantui kahteen osaan: symmetriseen, puurivien halkomaan puistoon sekä kiemurtelevien polkujen muodostamaan maisemapuutarhaan. Vuonna 1829 kävelypaikkaa supistettiin kun sen viereen muutti Turusta yliopiston kasvitieteellinen puutarha.
[muokkaa] Kasvitieteellisen puutarhan vaiheet
Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan juuret ovat Turun akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka professori Elias Tillandz perusti vuonna 1678. Puutarha oli tuolloin vasta pieni kaalitarha, jossa myös viljeltiin lääkeyrttejä. Tillandzin poismenon jälkeen puutarha jäi hoitamatta kunnes professori Pietari Kalm otti sen kunnostuksen vastuulleen. Puutarha nousi kukoistukseen Kalmin tuotua Pohjois-Amerikasta satoja hyötykasveja. Akatemian siirtyessä Helsinkiin 1828 puutarhalle varattiin alue Kaisaniemestä, joka oli aiemmin palvellut helsinkiläisten yhteislaitumena. Eläin- ja kasvitieteen professori Carl Reinhold Sahlberg alkoi rakentaa uutta puutarhaa, tukeutuen Turun palolta säästyneeseen laajaan yksityiskokoelmaansa. Suunnittelijaksi tilattiin Pietarin kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Franz Faldermann. Hänen suunnittelemansa puutarha jakautui kahteen osaan, säännöllisiin viljelypalstoihin ja puistomaiseen arboretum-alueeseen. Hän suunnitteli myös kasvihuonerakennukset, joista ensimmäinen valmistui 1832. Kasvitieteellisen puutarhan ensimmäisenä johtajana ja puuhamiehenä toimi Sahlberg, joka piti kunnianhimoisena tavoitteenaan kerätä sinne kaikki kotimaiset kasvit ja mahdollisimman paljon Suomen olosuhteissa viihtyviä ulkomaisia kasveja.
Engelin piirtämä puinen, yksikerroksinen päärakennus valmistui 1831 puutarhan keskelle. Sitä korotettiin 1850-luvulla Jean Wiikin suunnitelmaan mukaisesti. Puutalo siirrettiin uuden päärakennuksen tieltä puutarhurien asuintaloksi, jona se edelleen toimii. Wiik suunnitteli puutarhan empiretyylisen leivintuvan sekä aidan suojaamaan puutarhaa lähellä laiduntavilta lehmiltä. Engel taas suunnitteli goottilaistyylisen talli- ja navettarakennuksen, joka on jo purettu.
Kasvitieteellisen puutarhan nykyiset rakennukset ovat arkkitehti Gustaf Nyströmin käsialaa. Faldermannin suunnittelemat alkuperäiset kasvihuoneet korvattiin 1800-luvun lopulla Nyströmin piirtämillä uusilla kasvihuoneilla, jotka olivat puisista edeltäjistään poiketen takorautaiset: 1889 valmistui suuri trooppinen, lasikattoinen palmuhuone, 1896 muut kasvihuoneet. Alkuperäisen puutarhurien talon tilalle valmistui 1903 niin ikään Nyströmin suunnittelema kasvitieteen instituuttirakennus, johon sijoitettiin kasvitieteen laitos ja kasvimuseo sekä professorin virka-asunto. Kasvimuseo toimii rakennuksessa edelleen. Puutarhurien talo rakennettiin uudelleen alueen länsilaidalle. Lisäksi 1990-luvulla puutarhan pohjoisreunaan siirrettiin 1800-luvun puurakennuksia muualta Helsingistä.
Jatkosodassa puutarhaan osui kolme pommia ja kasvihuoneet rikkoutuivat. Seurauksena yhtä sypressiä ja jättilumpeen siemeniä lukuun ottamatta kaikki kasvihuoneiden yli 1500 kasvitaksonia kuolivat pakkaseen. Lumpeen siemenet säilyivät hengissä lummealtaan pohjalla ja nykyinen jättilumme on niiden jälkeläinen.
Kasvihuoneet restauroitiin ja ajanmukaistettiin 1950-luvulla. Uusi peruskorjaus tehtiin vuosina 1996-1998. Kaisaniemen puutarha ja kasvihuoneet pysyvät jatkossakin näyttely- ja tutkimuskäytössä.
[muokkaa] Kumpulan puutarha
Kasvitieteellisen puutarhan toimintaa alkoi 1900-luvulla rajoittaa tilanahtaus. Kun 1970-luvulla päätettiin yliopiston hajasijoittamisesta neljälle kampukselle, varattiin samalla Kumpulan kampuksen yhteydestä maata uutta kasvitieteellistä puutarhaa varten.
Kumpulan puutarhan alue rajattiin vuonna 1987. Uusi puutarha rakennetaan Kumpulan kartanon entiseen puistoon ja avataan yleisölle vuonna 2009. Jo nyt se on tutkijoiden ja opettajien käytössä. Puutarha on jaettu hyötykasviosastoon ja kasvimaantieteelliseen osastoon, jossa kasvit on järjestetty niiden alkuperän mukaan. Kasveja kerätään sellaisilta alueilta, joiden ilmasto on Etelä-Suomen ilmaston kaltainen: Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, ja Kaukoidästä.
[muokkaa] Katso myös
- Kaupunginpuutarha eli Talvipuutarha, Helsingin toinen yleisölle avoin puutarha
[muokkaa] Lähteet
- Timo Koponen, Uusi kasvitieteellinen puutarha perusteilla; mistä puutarha- ja koristekasvimme tulevat? 28.9.2006. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Luettu 29.1.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Helsingin nähtävyyksiä |
|---|
| Korkeasaari – Linnanmäki – Suomenlinna – Ruttopuisto – Stockmannin tavaratalo – Esplanadin puisto – Lasipalatsi – Itäkeskus – Ateneum – Suomen elokuva-arkisto – Eduskuntatalo – Senaatintori – Seurasaari – Tuomiokirkko – Temppeliaukion kirkko – Uspenskin katedraali – Kiasma – Kansallismuseo – Hietaniemen hautausmaa – Olympiastadion – Luonnontieteellinen museo – Designmuseo – Gardenia-Helsinki – nukketeatteri Sampo – Kolmen sepän patsas – Amos Andersonin taidemuseo – Kasvitieteellinen puutarha |
