Pikkutikka
Wikipedia
| Pikkutikka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Pikkutikkakoiras |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Pikkutikka (Dendrocopos minor) on kimittävä pieni tikka.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus 14–17 cm, paino 24 g. Talitiaisen kokoinen. Höyhenpuku mustavalkoisen kirjava, koiraan päälaki punainen, naaraan musta. Punainen väri puuttuu alaperästä, muuten voi muistuttaa pientä valkoselkätikkaa. Soidinhuuto on nopea kimittävä ja kireä ”ki-ki-ki…”, kutsuääni lyhyt ”kik”. Rummuttaa lyhyitä ja melko heikkoja sarjoja.
Vanhin suomalainen rengastettu pikkutikka on ollut 6 vuotta 4 kuukautta 28 päivää vanha.
[muokkaa] Levinneisyys
Parimäärä Suomessa: 5 000 – 8 000. Pesii koko maassa, runsain Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, harvinainen Lapissa. Pikkutikka esiintyy laajalla alueella keskisessä Euraasiassa. Nuoret linnut vaeltelevat syksyisin, joinakin vuosina voimakkaitakin vaelluksia.
[muokkaa] Elinympäristö
Lehtevien rantametsien, lehtojen ja lepikoiden pesimälaji. Reviirillä pitää olla riittävästi kuolleita ja kuolevia (lehti)puita ravinnon turvaamiseksi. Kärsinyt viimeaikaisesta metsänhoidosta, joka perustuu alaharvennuksiin ja vajaatuottoisten puiden poistoon. Lapissa pesii tunturikoivikoissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pieni pesäkolo (aukon halkaisija 4 cm) koverretaan joskus korkeallekin lahoon pökkelöön tai kuolleeseen puuhun, tavallisesti kuitenkin n. 2 metrin korkeuteen. Munii 4–8 valkeata munaa toukokuun puolivälin jälkeen, joita emot hautovat 13–15 vrk, ja ruokkivat poikasia 18–20 vrk.
[muokkaa] Ravinto
Hyönteiset ja hämähäkit, joita nakuttelee talvisin esimerkiksi järviruokojen sisältä. Käy myös lintulaudoilla talvisin. Keväällä juo lehtipuiden mahlaa.
Esiintyy koko Euroopassa lukuun ottamatta Espanjaa, Irlantia ja Skotlantia.
