Polikarpov I-16

Wikipedia

Polikarpov I-16

I-16 UTI UT-1 Suomen ilmailumuseossa.

Polikarpov I-16 (ven. Поликарпов И-16) oli Neuvostoliiton ensimmäinen kokometallinen alatasoinen hävittäjä. Venäläinen nimitys Ishak (pieni muuli). Sen I-16UTI versio oli kaksipaikkainen koulukone.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Tekniset tiedot
3 Suoritusarvot
4 Aseistus
5 Käyttö
6 Käyttö Suomessa
7 Museokappaleita Suomessa
8 Lähteet
9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Koneen suunnittelu aloitettiin kesällä 1932 ja sen prototyyppi valmistui Valtion lentokonetehdas numero 39:stä vuonna 1933. Saman vuoden joulukuussa tapahtui myös ensilento. Koneen rungossa oli punatähden sisällä kirjaimet VT. VT oli lyhenne sanoista Vnutrennaya Tyur'ma, sisäinen vankila, joka Tehdas 39 itse asiassa oli.

Merkillinen yksityiskohta koneen suunnittelussa oli, että sen suunnittelijat Dimitri Grigorovitš (joka oli suunnitellut lentoveneitä tsaarin laivastolle ensimmäisen maailmansodan aikana) ja Nikolai Polikarpov (vangittu jo 1929 puhdistusten aikana) olivat Stalinin käskystä vangittuja insinöörejä, jotka vangittiin, koska Josif Stalinin antamaa käskyä rakentaa suorituskykyinen ja uudenaikainen hävittäjä, ei ollut noudatettu tarkasti. Sama kohtalo oli useilla muillakin lentokonesuunnittelijoilla usein siksi, että heidän asemansa organisaatiossa oli ollut liian lähellä puhdistuksissa eliminoituja kenraaleita. Tässä tapauksessa suunnnittelijat eivät saaneet lentokonetta suunniteltua kahdessa vuodessa ja siksi suunnittelijat joutuivat tekemään suunnittelutyönsä loppuun valvonnan alla.

[muokkaa] Tekniset tiedot

(Suluissa UTI)

Kärkiväli 9,18 m (9 m)
Pituus 6,13 m (6 m)
Korkeus 2,57 m
Tyhjämassa 1412 kg
Lentomassa 1831 kg (1492 kg)
Voimalaite: Shvetsov M-62R 1000 hv 9-sylinterinen tähtimoottori; lisenssillä rakennettu Wright Cyclone-moottori (UTIssa 750 hv M-25V-moottori)

Säädettävä potkuri ja sisäänvedettävä laskuteline olivat edistyksellisiä ominaisuuksia 1930-luvun alussa. Koneen tykki oli aikansa järein ja oli suuren tulinopeuden lisäksi luotettava.

Vuonna 1935 Neuvostoliitossa todettiin hävittäjän lentämisen olevan liian vaikeaa ilman 2-paikkaista koulukonetta, jolloin I-16UTIn (tunnetaan myös tunnuksella UTI-4) valmistus aloitettiin. Tämä lienee ensimmäinen tyyppikoulutusta varten tehty hävittäjän kaksipaikkainen versio.

[muokkaa] Suoritusarvot

Suurin vaakalentonopeus 463 km/h
Lakikorkeus 8 998 m
Toimintasäde 805 km

[muokkaa] Aseistus

2 kpl 7,62 mm konekivääriä ja 2 kpl 20 mm tykkiä

[muokkaa] Käyttö

Konetta käytettiin taistelutehtävissä Espanjan sisällissodassa tasavaltalaisten puolella ja se antoi hyvän vastuksen Francon kapinallisten lentovoimille. 500 konetta toimi Espanjassa - Rata (rotta) ja Mosca (hyttynen) oli eri puolien kutsumanimi koneelle.

Kiina osti Rata-koneita puolustustaisteluunsa Japania vastaan.

Vuonna 1941 I-16 muodosti 2/3 Neuvostoliiton hävittäjävahvuudesta. Satoja tuhottiin ensimmäisissä Saksan hyökkäyksissä Neuvostoliiton lentokentille kesäkuussa 1941. 50 mph hitaampana I-16 ei pärjännyt Messerschmitt Bf 109:lle. Hävittäjätarpeen vuoksi valmistus kuitenkin jatkui ja malli oli käytössä vuoteen 1943. Venäläiset käyttivät myös törmäystä saksalaisten pommikoneiden tuhoamiseen, koska Rata oli luja osa ohjaajista pystyi vielä hyppäämään koneestä törmäyksen jälkeen.

Kaikkiaan 7 005 yksipaikkaista hävittäjää ja 1 636 kaksipaikkaista koulutuskonetta rakennettiin.

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Kone oli Suomen ilmavoimien vastuksena talvi- ja jatkosodassa ja tunnettiin nimellä Rata.

Suomen ilmavoimilla oli kuusi I-16-sotasaaliskonetta, joista kaksi kunnostettiin ja ne olivat käyttössä 1940-43. 16 Rataa ammuttiin alas Suomen ilmavoimien toimesta talvisodassa. Yksi I-16UTI otettiin sotasaaliiksi ja korjattiin UT-1-tunnuksella varustetuksi ilmavoimien koneeksi, jolla esiteltiin konetta eri laivueille vuonna 1942. Vuoden 1943 loppuun mennessä molempien käyttö oli lopetettu, toinen oli toimitettu Saksaan. Koneilla lennettiin vain noin kuusi tuntia Suomen ilmavoimien käytössä.