Postmoderni filosofia

Wikipedia

Postmoderni filosofia on eklektinen ja vaikeasti tavoitettava liike, jota luonnehtii länsimaisen filosofian kritiikki. Se alkoi mannermaisen filosofian kritiikkinä, ja sai vaikutteita fenomenologiasta, strukturalismista ja eksistentialismista, mukaan lukien Søren Kierkegaard ja Martin Heidegger. Se sai vaikutteita myös Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian kritiikistä analyyttistä filosofiaa kohtaan.

Postmoderni filosofia sanoo olevansa erityisen skeptistä kaikkia binaarisia vastakohtapareja kohtaan, väittäen niiden hallitsevan länsimaista metafysiikkaa ja humanismia. Näin postmoderni skeptisismi suuntautuu esimerkiksi siihen, että filosofi voisi erottaa tietoa tietämättömyydestä, sosiaalista edistystä takaisinpäin menemisestä, valtaa alistamisesta tai läsnäoloa poissaolosta. Kriitikoille postmoderni skeptisismi näyttäytyy kuitenkin relativismina tai nihilisminä. Postmodernismin puolustajat katsovat eron olevan siinä, että siinä missä relativismi ja nihilismi hylkäävät merkityksen ja auktoriteetin, postmoderni filosofia nähdään yleisesti avoimuutena odottamattomista paikoista nousevalle merkitykselle tai auktoriteetille.

Postmoderni filosofia on ennen kaikkea tuottanut paljon kriittisen teorian kirjallisuutta. Sen lisäksi siihen voidaan lukea dekonstruktionistista filosofiaa sekä erilaisia "jälki-" tai "post-" -etuliitteellä varustettuja suuntauksia, kuten jälkistrukturalismi, postmarxismi ja postfeminismi.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Varhaiset vaikutteet 1.2 Varhaiset postmodernit filosofit 2 Postmodernismi ja jälkistrukturalismi 3 Katso myös 4 Viitteet 5 Kirjallisuutta 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaiset vaikutteet

Postmoderni filosofia sai alkunsa ensi sijassa Ranskassa 1950- 1960- ja 1970-luvuilla. Siihen vaikuttivat kuitenkin myös varhaisempien 1900-luvun alkupuolen filosofien kirjoitukset, mukaan lukien fenomenologistit Edmund Husserl ja Martin Heidegger, psykoanalysti Jacques Lacan, strukturalisti Roland Barthes ja jossain määrin myös loogikko Ludwig Wittgenstein. Postmoderni filosofia sai vaikutteita myös taiteesta, erityisesti Marcel Duchamp ja kollaasitaiteilijoilta.

[muokkaa] Varhaiset postmodernit filosofit

Vaikutusvaltaisimpia varhaisia postmoderneja filosofeja olivat Michel Foucault, Jean-François Lyotard ja Jacques Derrida. Foucault lähestyi postmodernia filosofiaa historiallisesta näkökulmasta, rakentaen strukturalismille, mutta samalla hylkäämällä strukturalismin palauttamalla historian länsimaiseen ajatteluun ja horjuttamalla samalla sen filosofisten rakenteiden vakautta. Hän myös tutki, kuinka tietoa määritellään ja muutetaan voimaa käyttämällä.

Yhdysvalloissa tunnetuin postmodernisti on Richard Rorty, joka oli alun perin analyyttiseen koulukuntaan filosofi. Hän uskoi, että yhdistämällä Donald Davidsonin käsitteellisen skeeman ja empiirisen sisällön välisen dualismin kritiikin Willard Van Orman Quinen analyyttisen ja synteettisen eron kritiikkiin oli mahdollista hylätä näkemys mielestä todellisuuden tai ulkoisen maailman peilinä. Hän katsoi, ettei totuus ollut "tuolla ulkona" vaan kielessä, ja kieli oli mitä tahansa mikä palveli meitä tietyllä hetkellä. Tästä seuraa, ettei muinaisia kieliä voinut aina kääntää nykyisille kielille. Davidsonia ei yleensä lueta postmodernistiksi, vaikkakin hän ja Rorty ovat myöntäneet, ettei heidän ajattelujensa välillä ole juurikaan eroja.^[1][2]

Lyotardin teokset ovat käsitelleet lähinnä kertomusten roolia kulttuurissa, ja erityisesti sitä kuinka tämä rooli on muuttunut kun olemme jättäneet moderniteetin ja astuneet "jälkiteollisiin" tai postmoderneihin oloihin. Hän katsoi, että modernit filosofiat eivät oikeuttaneet totuusväittämiään loogisilla tai empiirisillä perusteilla, niin kuin ne itse väittivät, vaan pikemminkin hyväksyttyjen tietoa tai maailmaa koskevien kertomusten (tai "metakertomusten") pohjalta — sama mitä Wittgenstein kutsui "kielipeleiksi". Hän esitti edelleen, että postmoderneissa oloissamme nämä metakertomukset eivät enää kyenneet oikeuttamaan totuusväittämiä. Hän esitti, että modernien metakertomusten romahtaessa ihmiset kehittävät uuden "kielipelin" — sellaisen joka ei esitä absoluuttisia totuusväittämiä vaan ylistää sen sijaan jatkuvasti muuttuvien suhteiden (ihmisten kesken, ihmisten ja maailman välillä) maailmaa.

Derrida, dekonstruktion isä, harjoitti filosofiaa eräänä tekstikritiikin muotona. Hän kritisoi länsimaista filosofiaa siitä, että se omi "läsnäolon" ja "logoksen" käsitteet, vastakohtana poissaololle ja merkinnöille tai kirjoituksille. Derrida katsoi näin dekonstruoineensa länsimaisen filosofian muotoilemalla kulttuurin lisääntyvien merkintöjen ja kirjoitusten paloitelluksi verkoksi, jossa tekijä eli kirjoittaja on poissa.

Vaikka Derrida ja Foucault mainitaan usein postmoderneina filosofeina, kummatkin ovat hylänneet useita toisen näkemyksiä. Kuten Lyotard, kummatkin ovat skeptisiä absoluuttisista tai universaaleista totuusväittämistä. Päinvastoin kuin Lyotard, kummatkin ovat (tai vaikuttavat olevan) kuitenkin melko pessimistisiä kaikkien uusien kielipelien emansipatoorisista väitteistä. Tämän vuoksi heidät voisi luokitella ennemmin jälkistrukturalisteiksi kuin postmoderneiksi.

[muokkaa] Postmodernismi ja jälkistrukturalismi

Postmoderni filosofia muistuttaa hyvin paljon jälkistrukturalismia. Jotkut, erityisesti niiden vastustajat, katsovat helposti niiden olevan samoja asioita, jotkut taas lukevat ne erillisiksi.

[muokkaa] Katso myös

• Hyperrealismi
• Postmodernismi

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ An interview with Rorty
2. ↑ Davidson, D., 1986, "A Coherence Theory of Truth and Knowledge," Truth And Interpretation, Perspectives on the Philosophy of Donald Davidson, ed. Ernest LePore, Basil Blackwell, Oxford, afterwords.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ahmavaara, Yrjö (1987): Esseitä tästä ajasta. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-14679-X.

• Labinger, Jay A. & Harry Collins (toim.) (2006): Ainoa kulttuuri?. (Alkuteos: The One Culture?: A Conversation about Science, 2001.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-61-5.

• Appignanesi et al.: Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville (Art House, 1998) ISBN 951-887-131-0

• Terry Eagleton, The Illusions of Postmodernism, 1996

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Contemporany and Postmodern philosophy (englanniksi)
• Kritikos: journal of postmodern cultural sound, text and image (englanniksi)
• Postmodern Resources (englanniksi)

1900-luvun filosofiset koulukunnat
Analyyttinen filosofia – Positivismi – Pragmatismi – Looginen empirismi Mannermainen filosofia – Hermeneutiikka – Fenomenologia – Eksistentialismi – Jälkistrukturalismi – Postmodernismi Marxilainen filosofia – Frankfurtin koulukunta – Radikaalifeminismi Tomismi – Uustomismi