Edmund Husserl

Wikipedia

Edmund Husserl

Edmund Gustav Albrecht Husserl, (8. huhtikuuta 1859 - 26. huhtikuuta 1938), filosofi, fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.

Husserl oli Franz Brentanon and Carl Stumpfin oppilas, ja on itse vaikuttanut muun muassa Edith Steinin, Martin Heideggerin, Jean-Paul Sartren, Maurice Merleau-Pontyn, Emmanuel Lévinasin, Rudolf Carnapin ja Max Schelerin filosofiaan. Hän opetti filosofiaa ensin Hallessa Privatdozentina vuodesta 1887, sitten professorina Göttingenissä vuodesta 1901 ja Freiburg im Breisgaussa vuodesta 1916, kunnes lopetti opettamisen vuonna 1928. Tämän jälkeen hän jatkoi tutkimus- ja kirjoitustyötään Freiburgin kirjastossa, mihin häneltä 30-luvun puolivälissä kiellettiin pääsy juutalaisuuden vuoksi, osin hänen entisen oppilaansa ja Freiburgin yliopiston silloisen rehtorin Heideggerin toimesta.

Sisällysluettelo

1 Husserlin fenomenologiasta
- 1.1 Asioihin itseensä
- 1.2 Intentionaalisuus
2 Teokset
- 2.1 Suomennokset
- 2.2 Alkukieliset
3 Kirjallisuutta Husserlista
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Husserlin fenomenologiasta

[muokkaa] Asioihin itseensä

Edmund Husserlin fenomenologian lähtökohta kiteytyy hänen iskulauseeseensa "zu den Sachen Selbst" eli "asioihin itseensä". Tämän mukaan fenomenologisessa tutkimuksessa suoritetaan ensin epoche eli sulkeistetaan kaikki ennakko-oletukset, jotka kohdistuvat tutkittavaan objektiin. Tällaisia ovat kaikki etukäteistietomme ja etukäteisasenteemme, jotka ilmiöön liittyvät. Husserl pyrki siis filosofiassa eroon luonnollisesta asenteesta samantapaiseen puhtaaseen lähtökohtaan kuin Rene Descartes vuosisatoja häntä ennen. Taustalla on varman eli apodiktisen perustan löytäminen tiedolle. Husserlin mukaan ei-filosofinen luonnollinen asenne on teoreettinen asenne, joka ylittää apodiktisen tiedon rajan ja on nähtävissä myös tieteissä. Tähän ajatukseen perustuu hänen fenomenologinen tiedekritiikkinsä.

Fenomenologisessa tutkimuksessa ihmisen ulkopuolinen todellisuus "sulkeistetaan" ja tarkastellaan sitä tapaa, miten todellisuus tietoisuudelle avautuu. Näin ollen voidaan huomata miten esimerkiksi tieteellinen todellisuus konstituoituu tieteellisen teorian ja käytännön kautta. Fenomenologisella reduktiolla Husserl tarkoittaa juuri tarkastelun siirtämistä luonnollisesta asenteesta siihen miten maailma todellistuu kokemuksessa.

Edmund Husserlin mukaan kaikki tieto perustuu kokemukseen, mutta kokemuksen käsite tulee analysoida fenomenologisella metodilla. Tämä metodi on eideettinen reduktio eli olemuksen näkemisen metodi, jossa tietoisuudessa olevan kohteen olemus ymmärretään muuntelemalla sitä ja tarkastelemalla, mikä ilmiössä on välttämätöntä ollakseen juuri kyseinen kohde.

[muokkaa] Intentionaalisuus

Jo Immanuel Kant sai aikaan tietoteoreettisen kopernikaanisen vallankumouksen väittämällä, että havaitseminen on aktiivinen prosessi, jonka suunta on pikemminkin tiedostajasta tiedostettavaan eikä päinvastoin, kuten aikaisemmin ajateltiin. Havainnoidessaan ympäristöään ihminen on hyvin aktiivinen. Havainnoija pakottaa omia käsitteitään ja skeemojaan havainnoitavan kohteen ominaisuuksiksi, vaikka ne ovatkin lähtöisin havainnoijasta itsestään. Husserlin mukaan havaitseminen on odotuksen kaltaista, eli havaitessaan ihminen odottaa merkityksen mukaisen havainnon ilmenevän hänelle.

Edmund Husserlin mukaan ihmisen tietoisuus on intentionaalista. Sen mukaan tietoisuudella on aina jokin kohde ja todellisuus avautuu aina jonkinlaisena eli jonkin merkityksen(noeman) kautta.

Hänen mukaansa fenomenologian keskeinen tehtävä on tutkia noemaa, sitä tiedostettavan kohteen osaa, joka sijaitsee tietoisuudessa. Jos katselemme kukkaa, verkkokalvoillemme syntyy ainoastaan aistimuksia vihreästä pitkulaisesta varresta eri sävyissä ja valkoisesta kukasta. Tällaista tietoisuuden raakamateriaalia Husserl kutsuu hyleksi. Fenomenologia tutkii sitä, miten visuaalinen havaintoaines ilmenee meille spatiaalisena, kolmiulotteisena esineenä ja miten tietoisuutemme antaa sille nimen "voikukka". Tietoisuus on siis mentaalista tekemistä ja noema on työn tulos. Fenomenologisessa filosofiassa korostetaan havainnoijan näkökulmaa todellisuuteen.

Toisin sanoen noema on se osuus tiedostettavasta kohteesta, joka on kokonaan lähtöisin tietoisuudestamme. Jos näemme hallusinaation voikukasta, vaikuttaa se yhtä todelliselta kuin oikeakin. Fenomenologian eräs tehtävä on siis selvittää, mikä on suurin yhteinen nimittäjä hallusinoidulla ja ei-hallusoidulla voikukalla.

Totuudella Husserl tarkoittaa merkityksen täyttymistä. Hänen mukaansa erilaisilla ontologisilla todellisuusalueilla on oma olemuksensa ja merkityksensä ja siksi jokaisella niistä on myös oma verifiointitapansa. Esimerkiksi eri tieteenaloilla on omat tapansa osoittaa väitteitä tosiksi.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Suomennokset

(1995). Fenomenologian idea: Viisi luentoa. Suomennos: Juha Himanka, Janita Hämäläinen ja Hannu Sivenius. Helsinki: Loki-kirjat. (Alkuteos: Die Idee der Phänomenologie, 1907.) ISBN 952-9646-10-0
(2006). Uudistuminen ja ihmisyys: Luentoja ja esseitä. Suomentaneet Timo Miettinen, Simo Pulkkinen ja Joona Taipale. Toimittanut Sara Heinämaa. Paradeigma. Helsinki: Tutkijaliitto. ISBN 952-5169-38-3

[muokkaa] Alkukieliset

1887. Über den Begriff der Zahl. Psychologische Analysen.
1891. Philosophie der Arithmetik. Psychologische und logische Untersuchungen.
1900. Logische Untersuchungen. Erste Teil: Prolegomena zur reinen Logik.
1901. Logische Untersuchungen. Zweite Teil: Untersuchungen zur Phänomenologie und Theorie der Erkenntnis.
1911. Philosophie als strenge Wissenschaft.
1913. Ideen zu einer reinen Phänomenologie und phänomenologischen Philosophie. Erstes Buch: Allgemeine Einführung in die reine Phänomenologie.
1923-24. Erste Philosophie. Zweiter Teil: Theorie der phänomenologischen Reduktion.
1925. Erste Philosophie. Erste Teil: Kritische Ideengeschichte.
1928. Vorlesungen zur Phänomenologie des inneren Zeitbewusstseins.
1929. Formale und transzendentale Logik. Versuch einer Kritik der logischen Vernunft.
1931. Méditations cartésiennes.
1936. Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzentale Phänomenologie: Eine Einleitung in die phänomenologische Philosophie.
1939. Erfahrung und Urteil. Untersuchungen zur Genealogie der Logik.
1952. Ideen II: Phänomenologische Untersuchungen zur Konstitution.
1952. Ideen III: Die Phänomenologie und die Fundamente der Wissenschaften.

[muokkaa] Kirjallisuutta Husserlista

Himanka, Juha: Se ei sittenkään pyöri. Johdatus mannermaiseen filosofiaan. Helsinki: Tammi, 2002.
Juntunen, Matti: Edmund Husserlin filosofia: Fenomenologia ja apodiktisen tieteen idea. Helsinki: Gaudeamus, 1986.