Salkoase

Wikipedia

Salkoaseet (engl. polearms) ovat keskiaikaisia aseita, jotka koostuvat noin 2–2,5 m pituisesta salosta, jonka toisessa päässä on pisto- tai lyömäkärki. Ne ovat jalkaväen aseita, ja niitä käytetään kahdella kädellä. Ne ovat yksinkertaisia valmistaa ja niiden käyttö massataistelussa on helppo oppia. Ne olivat yleisiä jalkaväen aseita aina 1400-luvulle saakka, jolloin pitkä pistokeihäs, piikki, sekä sulkeisjärjestysohjesääntöjen synty ja jalkaväen kouluttaminen taistelemaan yhtenäisenä organisoituneena yksikkönä syrjäytti niiden käytön. Niiden käyttö kuitenkin yleistyi väliaikaisesti euroopassa, kun Ranskan suuri vallankumous syntyi ja alempaan kastiin kuuluvat tarvitsivat halpoja aseita. Tehden lähinnä maanviljelytyökaluista nopeasti erityyppisiä salkoaseita saivat vallankumouksen joukot nopeasti tarvittavan määrän aseita.

Tyypillisiä salkoaseita ovat hilpari, piilu, partisaani, pertuska, partakirves, tapparakeihäs ja sotavarsta.

Muita aseita, joille ei ole suomenkielisiä nimiä, ovat mm:

• fauchard tai guisarme: viikatteesta terä suoristamalla valmistettu lyömäase
• billhook: vesurista valmistettu salkoase, jossa vesurin päähän on lisätty pistokärki ja takapuolelle vasaramainen piikki
• svärdstav: noin parimetrisen salon päähän kiinnitetty kaksiteräinen miekka.
• glaive: salon päähän kiinnitetty sapeli. Miltein identtinen verrattuuna japanilaiseen naginataan.
• Morgenstern tai godendag: kahden käden piikkinuija
• shillelagh: irlantilainen suuri nuija
• menavlion: bysanttilainen kahden käden nuija, jota käytettiin katafraktiratsuväkeä vastaan
• plançon a picot: kahden käden nuija, jossa on lisäksi panssarinpuhkaisupiikki
• bec de corbin: kirjaimellisesti "korpinnokka"; kahden käden sotavasara, jossa on panssarinpuhkaisupiikki