Savotta
Wikipedia
Savotta on puunkaatoa ja puiden siirtelyä sisältävä metsätyömaa, jossa puut lopuksi kootaan kuljetusta varten metsäautotien varteen. Savotoissa kootaan tukkeja ja pinotavaraa. Savotaksi sanotaan myös halkotyömaata tai risusavottaa, jossa kaadetaan pienempää metsän alkua. Savotta on venäjänkielestä hankittu lainasana завод, joka merkitsee tehdasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kehitysvaiheita
Perinteinen metsäsavotta on ollut aina 1960-luvulle asti merkittävä maaseudun työllistäjä, jossa metsäyhtiöt ovat palkanneet maatilojen työväkeä raskaaseen, runsaasti työvoimaa vaativaan metsätyöhön omistamilleen maille. Työ on jakaantunut pääasiassa ajomiesten ja puunkaatajien välillä, joista ajomiehet toivat savotalle mukanaan omat hevoset ja puureet puunkuljetusta varten. Edellisten lisäksi savotan työnvoimaan ovat kuuluneet kaadettavien puiden merkitsijä, mittamies, jäämies (rekiurien jäädyttäjä), puun leimaaja, metsätyönjohtaja ja keittäjä. Suomessa on ollut suuria puunjalostusteollisuuden (sahat ja paperiteollisuus) savotoita aina 1950-luvulle saakka.
Koneellistettu metsäsavotta on vähentänyt savotan työväkeä merkittävästi. Savotan työvoima siirtyy työpäivän jälkeen omiin koteihinsa metsäautoteitä pitkin, joten savottapirttejä ei enää juuri tarvita. Voidaan sanoa, että moottorisaha, traktori ja auto ovat olleet kuolinisku romanttisen sävyn saaneelle savottakaudelle. Savotan työvoimaksi ovat jääneet jäljelle puun kaadosta vastaava metsuri ja puun kuljetuksen hoitava koneurakoitsija.
Nykyaikainen metsäsavotta käsittää koneurakointia, jossa metsänomistaja tilaa puunkorjuun puu-urakoitsijalta. Metsänomistaja voi myös tehdä metsäfirman kanssa ns. pystykaupan, missä puut myydään ns. kantohinnalla, ja metsäfirma huolehtii puunkorjuusta käyttäen sopimusurakoitsijoita. Valtakunnallisia puunostajia on enää 3: UPM, Stora-Enso ja Metsäliitto. Metsänomistaja voi myös antaa paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle valtakirjan, missä mhy valtuutetaan hoitamaan puunkorjuu ja kaikki siihen liityvät toimenpiteet. Jälkimmäisessä tapauksessa puut myydään ns. hankinta- eli tienvarsihinnalla.
[muokkaa] Savotan miehistö- ja eläintilat
Savottapirtti on savotan lyhytaikaiseen työväen majoitukseen tarkoitettu asuintila, johon kuului lavereilla varustettu pirtti, keittiö ja kuivaushuone. Pirtin rakennusaineena on käytetty savotan tuottamia tukkipuita, joista on rakennettu yksinkertainen lovettu puukehikko kuten hirsitaloissa.
Lämpö pirttiin on saatu puukamiinasta.
Savottatalli on hevostalli, joka on rakennettu kuten varsinainen savottapirtti lyhytaikaiseen käyttöön eläinten suojaksi. Tallin yhteydessä on tavallisesti myös kalustevaja työkalujen säilytystä ja korjausta varten.
[muokkaa] Nykykielessä
Nykykielessä savotalla saatetaan kuvata myös kausiluonteista työtä, joka sisältää monia toistuvia työvaiheita.
[muokkaa] Katso myös
- Metsänhakkuu
- Kalle Päätalo, Viimeinen savotta, Gummerus, 1966.