Seksuaalisuus

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Tarkennus: haiskahtaa omalta tutkimukselta
Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

Seksuaalisuus on useimmilla eläinlajeilla esiintyvä ilmiö. Sen tarkoitus on suvunjatkaminen. Koska eläinlajeilla suvunjatkamiseen tarvitaan koiraan ja naaraan yhteistyötä, on seksuaalisuuden tarkoitus saada kaksi yksilöä lisääntymään keskenään.

Seksuaalisuuden muodot vaihtelevat paljon eri lajeilla. Seksuaalisen aktin tarkoituksena on aina koiraan ja naaraan sukusolujen kohtaaminen ja yhdistyminen, mutta melkein kaikki muu voi vaihdella eri lajien kohdalla. Usein seksuaalista kanssakäymistä tapahtuu vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta olevana kiima-aikana. Joillakin eläinlajeilla, kuten apinoilla, seksuaalisuudelle on syntynyt myös muita tehtäviä kuin suvunjatkaminen. Jotkut apinalajit saattavat esimerkiksi rauhoittaa toisensa konfliktitilanteessa hieromalla toistensa sukuelimiä. Varsinkin ihmisillä ja kääpiösimpansseilla eli bonoboilla on seksuaalisella kanssakäynnillä tärkeä osuus myös sosiaalisten suhteiden ylläpidossa.

Seksuaalisuuden harjoittamiseen liittyy mielihyvän saamista, samaan tapaan kuin ravinnon nauttimiseen. Tämän mielihyvän tarkoitus on taata, että yksilöt jatkavat sukuaan - samaan tapaan, kuin ravinnon nauttimisesta saatu mielihyvä kannustaa hankkimaan tarpeeksi ravintoa. Toisaalta seksuaalisuuteen voi liittyä myös väkivaltaisia piirteitä. Seksuaalisuuden harjoittaminen voi olla kivuliasta, ja se voi aiheuttaa negatiivisia reaktioita pariintumiskumppania kohtaan. Ainakaan useimmilla eläinlajeilla seksuaalisuuden harjoitus ei perustu kiintymykseen toista osapuolta kohtaan vaan tapahtuu seksuaalisen vietin ajamana.

Ihmisten kohdalla suhtautuminen seksuaalisuuteen on vaihdellut suuresti eri kulttuureissa. Joissakin kulttuureissa seksuaalisuutta ja siihen liittyviä asioita on pidetty lähes tabuna, ja seksuaalisuuden harjoittaminen on sallittu ainoastaan suvunjatkamiseen tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Toinen ääripää (joka esiintyy monilla keräilijä-metsästäjä kulttuureilla sekä paikoin modernissa yhteiskunnassa) on mahdollisimman vapaa seksuaalisuuden harjoittaminen. Tällöin seksuaalisuuden harjoittaminen nähdään ensisijaisesti nautinnon lähteenä.

Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että seksuaalisuuden kehittymistä niin ihmisillä kuin eläimilläkin ohjaa paljolti sikiönkehityksen aikana saatu hormonimäärä. Myös tiettyjen sukupuolisesti aktivoituneiden geenien arvellaan liittyvän asiaan. Tästä syystä luullaan, että poikkeukselliset kehitysolot tuottavat ajoittain yksilöitä, joilla seksuaalinen kiinnostus suuntautuu pääasiallisesti omaan eikä vastakkaiseen sukupuoleen. Vaikka tällainen poikkeama ymmärrettävästi ei edistä suoraan lajin lisääntymistä, on tällainen seksuaalinen variaatio niin yleistä, että jotkut ovat esittäneet sen palvelevan jotakin muuta yhteisön selviämistä edistävää tarkoitusta.

Seksuaalisuus ei tarkoita – varsinkaan ihmisen kohdalla – pelkästään seksiä, vaan siihen kuuluu myös monenlainen kanssakäyminen vastakkaisten (tai joskus saman) sukupuolen edustajien välillä (kuten esimerkiksi suuteleminen ja paijaaminen). Usein tällainen seksuaalinen toiminta tosin johtaa seksiin.

[muokkaa] Ihmisen seksuaalinen kehitys

Ihmisen seksuaalinen kehittyminen alkaa jo syntymästä, jolloin hedelmöittymishetkellä määräytynyt sukupuoli alkaa ohjata kehitystä koko elämänkaaren ajan. Vauva kokee mielihyvää muiden välityksellä, esimerkiksi äidin imettäessä tai jonkun hoitaessa ja koskettaessa häntä. Tällaisten perustarpeiden tyydyttämisestä saatu mielihyvän, turvallisuuden ja luottamuksen kokeminen luovat perustan seksuaalisuudelle ja sen kehittymiselle.

Lapsuusaikana lapsi kykenee havaitsemaan sukupuolten välisiä näkyviä eroja. Freudin mukaan noin 3-vuotiailla lapsilla on anaalivaihe: lapsi kokee tyydytystä hallitessaan ulostamistaan. Monilla lapsilla on myös oidipuskompleksi. Lapsi tulee tietoiseksi omasta kehostaan ja oppii ne kehon alueet, jotka ovat yksityisiä. Sukupuolielimet muuttuvat mielihyvän lähteeksi ja lapsi kykenee tuottamaan itselleen hyvän olon koskettelemalla itseään. Seksuaalinen tiedollisuus lisääntyy, ja ymmärrys seksuaalisuudesta karttuu kysymysten kautta.

Murrosiässä keho muuttuu hormonitoiminnan vilkastumisen myötä. Nuori tutustuu omaan seksuaalisuuteensa itsetyydytyksen, fantasioinnin, seksuaalisten kokeilujen ja seurustelusuhteiden kautta. Seksuaalisuuden herääminen saattaa hämmentää ja ahdistaa.

Aikuisiässä seurustelusuhteet syvenevät parisuhteiksi ja seksuaalinen identiteetti vahvistuu. Seksuaalisuutta on turvallista toteuttaa oman kumppanin kanssa. Terveellä tavalla kehittynyt seksuaalisuus on merkittävä voimavara.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Robert Baker, Frederick Elliston ja Kathleen J. Wininger (toim.) (1998): Philosophy and Sex. 3. painos (1. painos 1975). Prometheus Books. ISBN 157392184X.