Biseksuaalisuus

Wikipedia

Biseksuaalisuus tarkoittaa ihmisen kykyä tuntea seksuaalisia ja/tai romanttisia tunteita molempia sukupuolia kohtaan. Joillekin termi on samantasoinen homo- ja heteroseksuaalisuuden kanssa, kun taas joillekin se on niiden kahden sekoitus. Biseksuaalit ovat merkittävä seksuaalivähemmistö.

Vaikka biseksuaalisuutta on ollut olemassa läpi koko tunnetun historian^lähde?, sitä on tutkittu yleisesti vasta 1900-luvun loppupuoliskosta alkaen. Biseksuaalinen terminä viittasi 1800-luvulla hermafrodiittiin, ja seksuaalista suuntautumista sillä alettiin tarkoittaa ilmeisesti 1910-luvulla.

Eräät arvostetut psykologit, kuten Sigmund Freud ja Wilhelm Stekel uskoivat ihmisen olevan synnynnäisesti biseksuaalinen.^[1]

Tutkija Alfred Kinsey loi "Kinseyn asteikon" kuvaamaan ihmisen seksuaalista identiteettiä. 0 merkitsee asteikolla täyttä heteroseksuaalisuutta ja 6 täyttä homoseksuaalisuutta. Kaikki näiden väliltä olevat henkilöt määritellään hänen mukaansa biseksuaaleiksi. Täyttä biseksuaalisuutta eli yhtäläistä homo- ja heteroseksuaalisuutta kuvaa arvo 3.

[muokkaa] Kuvaus

Biseksuaalinen suuntautuminen käsittää kaiken kahden ääripään, homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden väliltä. Biseksuaaliset ihmiset eivät välttämättä ole kiinnostuneita molemmista sukupuolista yhtä paljon, vaan monilla seksuaalinen veto kohdistuu ensisijaisesti jompaan kumpaan. Biseksuaalin kiinnostuksen kohde saattaa myös vaihdella elämän eri vaiheissa.

Yksi näkemys biseksuaalisuudesta on, että homo- ja heteroseksuaalisuudet ovat kaksi monoseksuaalista suuntautumista, kun taas biseksuaalisuus ympäröi niitä molempia. Toinen näkemys taas on, että biseksuaalisuus on yksi erillinen seksuaalinen suuntautuminen homo- ja heteroseksuaalisuuden kanssa.

Biseksuaalisuden määritelmä ei ole täysin selkeä. Biseksuaalisia seksuaalifantasioita saattaa esiintyä myös henkilöillä, jotka määrittelevät itsensä täysin hetero- tai homoseksuaalisiksi.^[2]

Biseksuaalisuutta tunnetaan jo varhaisilta ajoilta, mutta ilmiö tuli laajempaan huomioon vasta 1980-luvun paikkeilla. 1970- ja 1980-luvuilla julkaistiin aihepiiriä käsittelevät teokset "Bisexual Option" (Fritz Klein) ja "Bisexuality: A Study" (Christa Wolff). Suurin osa tutkimuksesta on kuitenkin vasta tätä myöhemmältä ajalta.

Biseksuaalinen identiteetti oli hyvin harvinainen ennen 1980-luvun loppua. Sitä on jopa väitetty muoti-ilmiöksi, ja että biseksuaalisina itseään pitävät henkilöt ovat pohjimmiltaan hetero- tai homoseksuaalisia.^[3] Toisinaan biseksuaalisuus nähdään kokeiluna tai kehityksen vaiheena, ja monesti biseksuaalisia tunteita ilmeneekin murrosiän aikana. Kaikkiaan biseksuaalisuuden uskotaan kuitenkin olevan yleisempää kuin homoseksuaalisuuden.^[4]

Tarkkojen tilastojen saaminen eri seksuaalisten suuntautumisten edustajien määrästä on yleisesti ottaen hankalaa, mutta yleensä arviot biseksuaalisuuden esiintyvyydestä ovat muutaman prosentin luokkaa. Toisaalta esimerkiksi Alfred Kinsey sai huomattavasti korkeampia lukemia. Hänen tutkimustensa perusteella 11,6 % valkoisista miehistä olisi täysin biseksuaalisia; vielä enemmän uskotaan olevan biseksuaaleja, jotka tuntevat enemmän vetoa joko mies- tai naispuolisiin henkilöihin.

William Mastersin ja Virginia Johnsonin mukaan vain vajaat 5 % ihmisistä on varsinaisesti biseksuaaleja. Janet Lever päätyi suunnilleen samaan tulokseen, sillä hänen tutkimastaan 6 982 miehen ryhmästä 4,6 % ilmoitettiin olevan biseksuaaleja.

Toisen tutkimuksen mukaan biseksuaaleja on 15 % ihmisistä, ja Wilston Holtin mukaan jokaisessa ihmisessä on sekä hetero- että homoseksuaalisia taipumuksia. On kuitenkin kiisteltyä, riittääkö esimerkiksi yksi homoseksuaalinen kokemus elämän aikana määrittelemään muuten heteroseksuaalista henkilöä biseksuaaliksi.^[5]