Seksuaalivalinta

Wikipedia

Darwin esitti riikinkukkonaaraiden suosivan värikkäitä koiraita

Seksuaalivalinta (tai sukupuolivalinta) viittaa yksilöiden välisiin menestyseroihin, jotka johtuvat kilpailusta pariutumiskumppaneista, ja siten lisääntymistä edistävät ominaisuudet valikoituvat. Charles Darwin aikoinaan ymmärsi, että jälkeläisten saamiseen vaikuttaa myös luonnonvalinnan lisäksi toisenlaisten ominaisuuksien kokonaisuus; kaikki ne tekijät, jotka edesauttavat lisääntymismenestystä. Darwinin määritelmän mukaan sukupuolivalinta on »yksinomaan lisääntymiseen liittyvä etu, joka joillakin samaan lajiin ja sukupuoleen kuuluvilla yksilöillä on toisiin yksilöihin nähden». Oikeastaan Darwinin määritelmää voidaan kutsua "lisääntymismenestyksen valinnaksi". Koska naarailla on tavallisesti mahdollisuus valita parittelukumppaninsa, niin seksuaalivalinta suosii niitä koiraita, jotka parhaiten herättävät parittelukumppania etsivien naaraiden huomion.

Joillakin lajeilla (esimerkiksi lampaat, hirvet ja hylkeet) seksuaalivalinta suosii sellaisia ominaisuuksia, joiden avulla koiraat voivat kerätä laajemman haaremin naaraita, kuin muut koiraat. Lisääntymismenestyksen takaamiseksi on myös muitakin keinoja, kuten kyky vallata parhaat reviirit, voitokkuus sisaruslajien kilpailussa ja jotkin perheen tai populaation jäsenten vuorovaikutukseen liittyvät tekijät.

Sukupuolen sisäisestä seksuaalivalinnasta puhutaan jos parempaan lisääntymismenestykseen päästään taistelemalla tai kilpailemalla saman sukupuolen yksilöitä vastaan. Esimerkiksi voidaan ottaa uroshirvien välinen kamppailu.

Sukupuolten välisenä seksuaalivalintana käsitetään naaraan valinta ja muu eri sukupuolten välillä tapahtuva valinta. Israelilainen biologi Amotz Zahavi on esittänyt, että naaraat suosivat erityisesti silmään pistäviä koiraita. Tämän Zahavin haittaperiaatteen(en: "handicap principle") mukaan kauniina pidetyt ominaisuudet ovat sukupuolisesti puoleensavetäviä, koska ne viestivät kantajansa vahvuudesta.^[1] Haitat viestivät vahvuudesta, koska kantajalla on varaa tuhlata arvokkaita resursseja turhan ja mahdollisesti jopa haittaavan ominaisuuden kehittämiseen ja ovat silti säilyneet elossa huolimatta. Tämän vuoksi niillä niillä täytyy olla jotain ensiluokkaisia ominaisuuksia. Naaraiden valitsemiskriteerit ovat herättäneet paljon väittelyä ja keskustelua asiantuntijoiden keskuudessa.

Populaatiossa eri koiraiden lisääntymismenestys voi vaihdella eri ekologisista lokeroista ja elinympäristöstä riippuen. Esimerkiksi kirjoahventen populaatiossa osa koiraista ruokailee rantavedessä, kun taas osa mieluummin avovedessä. Näin siis populaatiossa voi kehittyä kahdenlaisia naaraita, joista toiset suosivat rantavedessä olevia ja toiset avovedessä olevia koiraita. Sukupuolivalinta voi johtaa myös näin lopulta kahden eri lajin kehittymiseen sympatrisen lajiutumisen prosessin kautta.