Sly and the Family Stone
Wikipedia
Sly and the Family Stone on yhdysvaltalainen funk- ja soul-yhtye, joka toimi vuosien 1967 ja 1983 välillä.
Sly and the Family Stonen perusti yhtyeessä laulajana, kosketinsoittajana, kitaristina, säveltäjänä ja tuottajana toiminut Sylvester "Sly Stone" Stewart. Sly Stone on jäänyt populaarimusiikin historiaan funkin keskeisenä kehittäjänä James Brownin ohella. Yhtyeen basisti Larry Grahamin taas sanotaan ensimmäisenä käyttäneen peukutus-tekniikkaa bassossa (vuonna 1969 ilmestyneellä singlellä "Thank You Falettin' Be Mice Elf").
Sisällysluettelo |
[muokkaa] 1960-luku ja nousu maineeseen
Yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä olivat vielä suhteellisen tavanomaista soulia, joskin keskivertoa kantaaottavimmilla sanoituksilla. Toiselta levyltä julkaistiin hitti-single "Dance to the Music". Kolmas levy, Life, ei aikanaan menestynyt erityisen hyvin, mutta sitä pidetään nykyään arvostettuna rock-vaikutteisena soul-levynä. Neljäs levy Stand! menestyi erittäin hyvin ja nosti yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen. Levyltä julkaistiin suvaitsevaisuuden puolesta kantaaottava single "Everyday People". Kyseisellä levyllä on muutama kappale, kuten "Sing a Simple Song", jotka edustavat jo selkeästi funk-tyyliä. Tällä linjalla jatkoi niin ikään yhtyeen vielä samana vuonna julkaistu single "Thank You Falettin' Be Mice Elf". Yhtyeen vahvuutena nähtiin sen pirteyden lisäksi muusikoiden saumaton yhteistyö grooven luomisessa sekä lauluosuudet, joissa yhtyeen jäsenet hoitavat osuutensa vuorotellen soul-musiikista tuttuun tyyliin. Sly Stonen oma baritoni-ääni erottuu joukosta hyvin persoonallisena, ja hän onkin yksi helpoiten tunnistettavimpia soul-laulajia. Basisti Grahamin ääni taas on joukon selvästi matalin.
[muokkaa] 1970-luku ja romahdus
Menestyneen Stand! -levyn jälkeen Sly Stonen henkilökohtaiset ongelmat alkoivat heijastua vahvasti yhtyeen toimintaan. Seuraavan levyn julkaisu myöhästyi tämän takia ja myös konsertoinnissa oli suuria ongelmia. Vuonna 1971 julkaistu albumi There's A Riot Going on muutti ennen positiivisen yhtyeen soundin synkemmäksi ja levy oli myös tuotettu tahallisen epäselvästi. Samoin muut laulajat olivat jääneet syrjään Sly Stonen ottaessa itselleen yhä enemmän tilaa. Levyä pidetään kaikesta huolimatta funkin klassikkona. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi vielä hieman vaihtuneella kokoonpanolla tehty albumi Fresh. Sen soundi on hieman edeltäjäänsä selkeämpi ja levyä pidetään niin ikään erittäin onnistuneena. Levyllä yhtyeen kokoonpano oli jo ehtinyt muuttua Sly Stonen aiheuttamien ongelmien takia. Basisti Larry Graham ja rumpali Greg Errico oli korvattu uusilla muusikoilla (itse asiassa Sly soittaa levyn useimmat bassoraidat itse). Fresh -albumin jälkeen Sly Stonen ongelmat huumeiden kanssa pahenivat entisestään ja sitä myöten myös yhtyeen suosio romahti. 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussa seurasi epäonnistuneita come back -yrityksiä, joihin väsyttyään Sly Stone vetäytyi julkisuudesta.
[muokkaa] Myöhempi maine
Sly and The Family Stonella on ollut erittäin suuri vaikutus moniin aikansa merkittävimpiin musiikintekijöihin, ja yhtye sekä Sly Stone itse luetaan nykyään afroamerikkalaisen historian musiikin keskeisiin nimiin. Jazzpianisti Herbie Hancock piti Sly and the Family Stonea lempiyhtyeenään sekä suurimpana inspiraation lähteenä, kun hän siirtyi 1970-luvun alussa jazz-funkin pariin. Hancockin tunnetuimmalla jazz-funk-levyllä, Headhunters, on Slyn mukaan nimetty raita. Miles Davisin taas kerrotaan soitattaneen Fresh-levyn kappaletta "In Time" levysoittimesta omalle yhtyeelleen lukuisia kertoja peräkkäin ja sanoneen, että tältä meidänkin pitää kuulostaa. George Clinton puolestaan on eräässä haastattelussa nimennyt Sly Stonen albumit vuosilta 1971 ja 1973 omiksi lempilevyikseen.
1990-luvun puolivälin jälkeen Sly and the Family Stonen jäsenet ovat esiintyneet yhdessä eri kokoonpanoilla ja nimillä.
[muokkaa] Yhtyeen jäsenet
kokoonpano 1967–1971:
- Sly Stone – laulu, koskettimet, kitara
- Freddie Stone – kitara, laulu
- Larry Graham – basso, laulu
- Rosie Stone – koskettimet, laulu
- Cynthia Robinson – trumpetti
- Jerry Martini – saksofoni
- Greg Errico – rummut
muutokset kokoonpanossa vuonna 1973:
- Andy Newmark – rummut
- Rusty Allen – basso
- Pat Rizzo – saksofoni (Martini jatkaa myös)
[muokkaa] Diskografia
(studioalbumit vuoteen 1973 asti)
- A Whole New Thing (1967)
- Dance to the Music (1967)
- Life (1968)
- Stand! (1969)
- There's A Riot Going on (1971)
- Fresh (1973)
