Stone

Wikipedia



Toiminnassa	1985 – 1991
Kotipaikka	Kerava, Suomi
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	thrash metal speed metal
Levy-yhtiö	Megamania
Jäsenet	Janne Joutsenniemi Roope Latvala Jiri Jalkanen Markku Niiranen Pekka Kasari

Keravalainen yhtye Stone kuului suomalaisen thrash metalin uranuurtajiin 1980–90-luvun taitteessa. Kun yhtyeen alkuaikojen perinteisempi heavy metal vaihtui nopeammaksi thrash metaliksi yhtye alkoi herättää yleisön mielenkiinnon. Vaikka Suomessa oli muita Stonen kanssa aikalaisia yhtyeitä jotka soittivat thrash metalia, Stone erottui joukosta poikkeuksellisen ammattimaiselta kuulostavan tuotantonsa ansiosta. Yhtyeen musiikissa voi kuulla vaikutteita yhdysvaltalaisilta thrash metal-yhtyeiltä kuten Slayerilta.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuajat ja Megamanian kiinnostus (1985-1987)

Yhtye sai alkunsa 1985, kun Jiri Jalkanen (kitara) ja Pekka Kasari (rummut) liittyivät Janne Joutsenniemen (basso ja laulu) ja Roope Latvalan (kitara) Cross Of Iron -yhtyeeseen. Koska yhtyeen jäsenet eivät kaikki olleet täysikäisiä, Stone aloitti pikaisesti ahkeran keikkailun nuorisotaloilla ja kaikille ikäryhmille tarkoitetuilla esiintymispaikoilla. Eräs mainittava alkuaikojen esiintyminen oli vuonna 1987 tavaratalo Sokoksen avajaisissa, kuten myös vuoden 1986 keikka Järvenpäätalolla.

1987 Rumba-lehti julkaisi yhtyeestä poikkeuksellisen kookkaan artikkelin ja haastattelun, mikä oli sen ajan populaarimuusiikin ilmapiirissä varsin huomioitavaa, yhtyeellä kun ei ollut kyseisenä ajankohtana edes levysopimusta. Stone äänitti myös muutaman Mikko Karmilan tuottaman demon 1987, ja näiden ynnä kasvavan julkisuudensa avulla yhtye onnistui herättämään levy-yhtiö Megamanian kiinnostuksen.

[muokkaa] Läpimurto (1987-1989)

Stonen vuonna 1988 julkaistua debyyttialbumia pidetään monesti merkittävimpänä suomen metallijulkaisuna.

Ensimmäinen single Real Delusion julkaistiin marraskuussa 1987, josta myös tehtiin musiikkivideo ja pitkäsoitto Stone 1988, joka monesti tituleerataan suomen parhaimmaksi heavy debyyttialbumiksi ja on saanutkin klassikkoaseman nykyisissä metallipiireissä. Varsinainen läpimurto kuitenkin tapahtui 1989 kun toinen albumi No Anaesthesia! julkaistiin. Levyltä singlenä julkaistu Back To The Stone Age nousi suomen virallisen singlelistan kärkisijalle, joka oli ollut jo yhtyeen liveseteissä jo alkuvuosina. No Anaesthesian kappaleet olivat teknisesti monimutkaisempia ja sovituksellisesti progressiivisempia verrattuna edelliseen albumin materiaaliin.

[muokkaa] Vastoinkäymisiä ja Colours-albumi (1990)

Julkaisua seuranneella kiertueella Jiri Jalkanen erotettiin vuonna 1990, yhtyeen esiinnyttyä 15 maaliskuuta Tavastialla. Syiksi ilmoitettiin, että Jalkanen ei halunut säveltää, harjoitella eikä oppia uusia kappaleita. Tilalle tuli Airdashista tuttu Markku "Nirri" Niiranen. Uuden kitaristin arveltiin tuovan uutta energisyyttä Stonelle, mutta tämän suhteen odotukset jäivät osin täyttymättä.

Yhtye ei kyseisenä ajankohtana kyennyt keskittymään Niirasen vastaanottamiseen, sillä yhtyettä painoi juuri harjoittelutilansa tulipalossa menehtynyt yhteinen ystävä, Jallu Mantila.

No Anaesthesiaakin teknisempi ja monimutkaisempi Colours julkaistiin vuonna 1990 omistettuna edesmenneelle Jally Mantilalle. Levy oli muita levyjä huomattavasti tummempi ja vakavampi, johtuen osittain kitaristin vaihtumisesta ja jatkuvien esiintymisien aiheuttamasta väsymyksestä. Levyn studio-äänitykset tapahtuivat esiintymisien välillä. Levy ei ilmestyessään saanut yhtä hyviä arvosteluja kuin edeltäjänsä, osittain johtuen No Anaesthesia-levyn asettamista korkeista ennakko-odotuksista. Vuosien saatteessa julkaisu on arvioitu uudelleen, ja sitä pidetään nykyään Stonen kehityksen kannalta merkittävänä levynä. Levyn ilmestymisen aikoihin death metal oli saapunut Suomeen ja Stonen soittama thrash metal kuulosti monien korvissa vanhanaikaiselta. Yhtye esiintyi kuitenkin ahkerasti suosion laskemisesta huolimatta.

[muokkaa] Viimeinen albumi ja yhtyeen hajoaminen (1991)

Stonen viimeiseksi jäänyt levy Emotional Playground julkaistiin 1991, ja tämä toi yhtyeelle hetkellistä julkisuutta juuri ennen hajoamistaan. Yhtye ilmoitti kuitenkin lopettavansa toimintansa pian levyn ilmestyttyä. Hajoamisen syyksi ilmoitettiin jäsenien musiikilliset eroavaisuudet. Stone lopetti toimintansa syyskuussa 1991.

Viimeisen kiertueen aikana yhtye tallensi osan esiintymisistään, ja näistä äänityksistä koottu livelevy Free julkaistiin 1992. Levyn nimi on kunnianosoitus Jimi Hendrixille, jonka kappale Stone Free on saanut lainata nimensä levylle.

[muokkaa] Stonen jälkeen

[muokkaa] Julkaisut

Yhtyeeltä on hajoamisenkin jälkeen tullut julkaisuja. Vuonna 2003 yhtyeen koko tuotanto, lukuun ottamatta kokoelmaa Stoneage, julkaistiin remasteroituna ja jo hajonneen yhtyeen julkaisut saavat edelleen hyviä arvosteluja.

Yhtye on saanut huomiota viime vuosina osittain siksi, että kitaristi Latvalan soittaessa Children of Bodomissa kyseisen yhtyeen fanit ovat tutustuneet Latvalan aikaisempaan tuotantoon ja täten löytäneet myös Stonen.

Vuonna 2007 julkaistiin DVD Get Stoned, Stay Stoned, joka sisältää muun muassa kaikki yhtyeen musiikkivideot, live-esiintymisiä -- joista vanhimmat sijoittuvat aikaan ennen ensimmäisen levyn julkaisua -- sekä haastatteluja, joista uusin on vuodelta 2007.

[muokkaa] Esiintymiset

Yhtye on tehnyt virallisen hajoamisensa jälkeenkin esiintymisiä. Mainittakoon niistä vuoden 1999 pistokeikat Lepakkoon ja Tavastialle. Viimeksi Stone esiintyi Nummirock- ja Tuska-festivaaleilla vuonna 2000. Julkisuuteen on kerrottu, että nämä esiintymiset olivat Stonen varsinainen joutsenlaulu, eikä yhtye tule esiintymään enää koskaan.

[muokkaa] Siirtyminen muihin yhtyeisiin

Suurin osa yhtyeen jäsenistä toimii aktiivisesti musiikkialalla nykyäänkin. Roope Latvala julkaisi yhden instrumentaalilevyn yhdessä veljensä Jussi Latvalan kanssa. Julkaisu kantoi ytimekkäästi nimeä Latvala Bros. Tämän jälkeen hän liittyi Dementia-yhtyeeseen, jossa soitti Kyyria- ja HIM-yhtyeistä tuttu Gas Lipstick. Lyhyeksi jääneen jäsenyyden jälkeen Waltarissa (1996–2001), Latvala soittaa nykyään Sinergyssä ja Children of Bodomissa.

Janne Joutsenniemi perusti Suburban Triben heti Stonen jälkeen, ja hän vaikuttaa yhtyeessä vieläkin. Suburban Triben nykyinen solisti on myös Kyyrian entinen jäsen, Ville Tuomi. Jiri Jalkanen soittaa isänsä Kari Tapion orkesterissa, Pekka Kasari puolestaan Pahuuden Prototyypissä vietettyään kuusi vuotta Amorphisissa sekä puolitoista vuotta Demolisherissa.

[muokkaa] Jäsenet

Janne Joutsenniemi – laulu ja basso
Roope Latvala – kitara
Jiri Jalkanen (1985-1990) – kitara
Markku "Nirri" Niiranen (1990-1991) – kitara
Pekka Kasari – rummut

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Studioalbumit

Stone (1988) Megamania	No Anaesthesia! (1989) Megamania	Colours (1990) Megamania	Emotional Playground (1991) Megamania
Free (Live) (1992) Megamania	Stoneage (kokoelma) (1998) Megamania