Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko
Wikipedia
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko (STLK) on rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta. Se ilmoittaa olevansa puhtaaseen luterilaisuuteen pitäytyvä uskonnollinen yhdyskunta ja korostavansa Raamatun ohella siitä otetun luterilaisten tunnustuskirjojen opin merkitystä. STLK:n ensimmäiset jäsenseurakunnat syntyivät vuonna 1923. Seurakunnat järjestäytyivät kirkkokunnaksi vuonna 1929. Kirkko on rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 22. elokuuta 1929. Varsinaisia seurakuntia on kolme (Helsinki, Lahti, Tampere). Kirkossa oli 307 jäsentä 31.12.2005.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Seurakuntien perustaminen
Suomen Tunnustukselliseksi Luterilaiseksi Kirkoksi yhdistyneiden seurakuntien perustamisessa mukana olleet pastorit ja seurakuntien perustamisvuodet:
- Lahti ja Kuusankoski 1923, Selänpää 1925 ja Vuoksela 1926 (pastori Kauko Valve)
- Hämeenlinna 1924, Helsinki ja Turku 1925 (pastori A. Aijal Uppala, ent. Wegelius)
- Kuolemajärvi 1924, Koskenpää ja Jämsä 1925 sekä Vuoksela 1926 (pastori Väinö I. Salonen)
- Karstula ja Kyyjärvi 1924 (pastori R. G. Wegelius)
[muokkaa] Suomen ev.lut. valtionkirkosta erottavia tekijöitä
STLK katsoo edustavansa luterilaista oppia sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa, jakamattoman kirkon kolmessa pääuskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkko ei siis tahdo tuoda mitään uutta luterilaiseen tunnustukseen verrattuna. Suomen oloissa kuitenkin usein kysytään, mitkä asiat erottavat STLK:n Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta. Tärkeimpiä erottavia tekijöitä STLK:n ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon välillä:
- Vanhurskauttamisoppi ja suhde roomalaiskatolisuuteen. STLK pitää kiinni luterilaisesta vanhurskauttamisopista. Tämän johdosta STLK pitää lähentymistä roomalaiskatolisen kirkon kanssa mahdottomana. Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi keväällä 1998 yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista roomalaiskatolisen kirkon kanssa.
- Ehtoollinen. STLK pitää kiinni luterilaisesta ehtoollisopista ja siis tunnustaa, että ehtoollisessa saadaan Kristuksen tosi ruumis ja tosi veri syntien anteeksiantamukseksi. Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on täysi kirkollinen yhteys ja siis myös ehtoollisyhteys anglikaanisen kirkon kanssa. Anglikaaninen ehtoollisoppi on vain yksi muoto reformoidusta ehtoollisopista, joka eroaa monin tavoin luterilaisesta opista. STLK torjuu ehtoollisen viettämisen sellaisessa kirkollisessa yhteydessä, jossa sallitaan reformoitu oppi ehtoollisesta tai muita luterilaisesta opista poikkeavia oppeja. STLK:ssa on käytössä myös seurakunnan sisäinen ehtoollinen varhaisten vuosisatojen seurakuntien ja uskonpuhdistuksen aikaisten luterilaisten seurakuntien tapaan.
- Pastorin virka. STLK ymmärtää pastorin viran kuuluvan siihen virkaan soveltuville ja kykeneville miehille. STLK torjuu naisten toimimisen pastorin virassa.
- Kirkollinen yhteys. STLK pitää kirkollisen yhteyden välttämättömänä ja riittävänä edellytyksenä opillista yksimielisyyttä, vrt. Augsburgin tunnustuksen 7. uskonkohta. Tämän johdosta STLK ei pidä oikeana Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vallitsevaa käytäntöä, jonka mukaan hyvinkin erilaisia oppeja sallitaan samassa kirkossa.
[muokkaa] Toiminta
STLK:n seurakunnat järjestävät jumalanpalveluksia tiheimmin Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella. Näiden kaupunkien lisäksi toimintaa on yli kymmenellä paikkakunnalla. Merkittävä toimintamuoto on myös Oriveden Siitamajalla pidettävät leirit.
[muokkaa] Kirkolliset yhteydet
STLK:lla on sisarkirkko Ukrainassa, Ukrainan evankelisluterilainen kirkko. Lisäksi yksi saksalainen seurakunta on kirkollisessa yhteydessä STLK:n kanssa.
[muokkaa] Lähetystyö
STLK tekee lähetystyötä pääasiassa kirjalähetyksen muodossa useissa maissa, erityisesti Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Erityisesti lähetystyötä varten STLK on julkaissut venäjäksi Luterilaiset tunnustuskirjat, Kristinopin ja muita kirjoja. Kristinoppi on käännetty myös usealle muulle kielelle.
