Tamaanit
Wikipedia
| Tamaanit | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Kivitamaani (Heterohyrax brucei) |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Suvut | ||||||||||||||
|
Tamaani eli kalliomäyrä on jäniksen kokoinen eläin, mutta koostaan huolimatta se on norsun lähin elävä sukulainen. Tämä johtuu siitä, että tamaaneilla, norsuilla ja sireenieläimillä (kuten manaateilla ja dugongeilla) on kaukainen, yhteinen esi-isä. Siksi niillä on myös monia fyysisiä samankaltaisuuksia. Tamaanit muistuttavat myös esim. hevosia ja jyrsijöitä niiden kynsien, kallon, vatsan tms. takia. Tamaani on yksi fossiiliaineiston edelleen elävistä lajeista, monet muut niistä ovat kuolleet jo sukupuuttoon (kuten esim. sapelihammastiikeri).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Fyysiset ominaisuudet
Tamaanit muistuttavat monella lailla jyrsijöitä, mutta niitä ne eivät kuitenkaan ole. Tamaanit ovat jäniksen kokoisia, karvaisia nisäkkäitä jotka painavat 2-4 kiloa. Ne ovat säkäkorkeudeltaan n. 30-50cm pitkiä ja niitä kuvaillaan usein isoiksi marsuiksi tai hännättömiksi jäniksiksi joilla on pyöreät korvat. Tamaaneilla on lyhyet varpaat, joita on neljä kussakin etujalassa ja kolme takajaloissa. Takajalan sisävarpaassa oleva pidempi kynsi on tarkoitettu turkin hoitoa ja raapimista varten. Tamaanin elinaika on luultavasti n. 7-12 vuotta, mutta joskus niiden tiedetään eläneen yli neljätoistavuotiaiksi.
[muokkaa] Tamaanilajit
Kolmesta tamaanilajista yksi tunnetaan kalliotamaanina, toinen pensastamaanina ja kolmas puutamaanina.
Kalliotamaani (Procavia capensis) Kalliotamaani on levinnyt laajimmalle alueelle Etelä-Afrikassa. Kalliotamaani on liikkeellä päivisin ja se on hieman isompi kuin puu- ja pensastamaanit. Sen turkki on kellertävä tai harmaan-ruskea ja sen hajurauhasen peitekarvat ovat mustat tai keltaiset. Sen pää on pyöreämpi ja nenä tylpempi kuin muilla tamaanilajeilla.
Keltatäpläinen tamaani (Heterohyrax brucei) Keltatäpläinen tamaani, yksi pensastamaanilajeista, on pienempi ja sen nenä on terävämpi. Yleensä sillä on silmän ympärillä valkoinen läiskä, ja sen hajurauhasen peitekarvat ovat valkeat tai kellertävät.
Puutamaani (Dendrohyrax dorsalis) Puutamaani viettää paljon aikaa puissa. Sen hajurauhasen peitekarvat ovat valkoiset tai keltaiset. Puutamaani on yöeläin, toisin kuin muut tamaanilajit. Se elää yleensä yksin tai pareittain. Puutamaania on metsästetty sen paksun ja pehmeän turkin takia.
[muokkaa] Elinympäristö
Tamaaneita esiintyy Lounais- ja Etelä-Afrikassa, ja ne ovat yksi Pöytävuoren tunnetuimmista eläinlajeista. Ne viihtyvät parhaiten kivikkoisilla alueilla, mutta ne ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä ja siksi niitä esiintyy kuivalta savannilta aina kosteisiin sademetsiin.
[muokkaa] Käyttäytyminen
Kalliotamaanit ovat päiväeläimiä. Ne elävät isoissa yhdyskunnissa, joissa on yksi uros ja monta naarasta poikasineen. Puutamaanit taas ovat yöeläimiä eivätkä yhtä sosiaalisia kuin kalliotamaanit. Tamaanit eivät kaiva koloja, vaan asuvat luonnollisissa kallionhalkeamissa ja koloissa. Ne ovat ns. sisäsiistejä, sillä ne tekevät tarpeensa aina samaan paikkaan. Tamaanit tunnetaan yleensä niiden kamalasta äänestä. Niiden ääntely koostuu piipityksistä, murinasta, vihellyksistä ja kirkaisuista. Puutamaanin yöllinen huuto on kuitenkin korvia raastavaa kuunneltavaa: se alkaa vinkuvasta vihellyksestä, nousee sitten sianomaiseksi kirkunaksi ja lopulta pikkulapsen huudoksi. Tamaanit tekevät suurimman osan huudoistaan kun ne kiipeävät tai laskeutuvat puista yöaikaan.
[muokkaa] Ravinto
Tamaanit ovat suurimmaksi osaksi kasvissyöjiä. Puutamaanit syövät hedelmiä ja lehtiä, kalliotamaanit taas ruohoa, yrttejä, lehtiä, hedelmiä, hyönteisiä, liskoja ja linnunmunia. Tamaanit syövät yleensä siten, että ne ovat laumansa muodostamassa ringissä kasvot ympyrästä ulospäin, vahtien mahdollisia vihollisia. Kun tamaani on nielaissut suullisen ruohoa ja muuta rehua, se katsoo ylös varmistaakseen ympäristönsä. Jos johtajauros antaa kimeän varoitushuudon, tamaanit pakenevat piiloihin, joissa ne sitten odottavat paikalleen jähmettyneinä kunnes vaara on ohi. Tamaanit pystyvät myös olemaan pitkään ilman vettä. Ne saavat ilmeisesti tarvittavan kosteuden ruoastaan.
[muokkaa] Lisääntyminen
Tamaaninaaraan kantoaika on seitsemän kuukautta. Se on melko pitkä aika eläimen kokoon nähden, sillä esim. kissan kantoaika on vain kahdesta kolmeen kuukautta. Kantoajan pituus juontaa kuitenkin juurensa tamaanien menneisyyteen, nehän ovat sukua norsuille. Kalliotamaani voi saada kerrallaan 2-3 poikasta, kun taas puutamaanilla voi olla enimmillään vain yhdestä kahteen poikasta. Tamaanin poikaset ovat synnyttyään jo niin täysin kehittyneitä, että ne voivat hyppiä ja juosta tunnin kuluttua syntymästään. Vaikka tamaaninaaraat imettävät poikasiaan kolmen kuukauden ikäisiksi asti, poikaset alkavat syödä kasveja jo toisena päivänään. Tamaaneilla on oma päiväkotijärjestelmä, jossa kaikki poikaset kerääntyvät yhdeksi ryhmäksi.
[muokkaa] Viholliset
Tamaanin vihollisiin kuuluvat leopardit, pythonit, isot linnut, sivettikissat ja monet muut eläimet. Tamaanit voivat puolustautua pienempiä saalistajia vastaan puremalla, mutta kallionkoloihin ja kivien sekaan piiloutuminen on niiden paras puolustus.
