Tarot-kortit

Wikipedia

Tarotkortit eli tarokkikortit ovat 78 kortin muodostama pakka, joita käytetään ennustamiseen^[1][2] ja kortinpeluuseen^[3][4]. Kortit muodostuvat neljästä maasta, joista jokaisessa on numerokortit ässästä kymmeneen ja neljä hovikorttia sekä 22 kortin ryhmästä, jonka joka edustajassa on erityinen kuva-aihe^[5][6]. Pakka on todennäköisesti syntynyt 1400-luvun alun Pohjois-Italiassa, jossa sitä käytettiin pelaamiseen^[7][8][9]. Varhaisin yksiselitteinen tieto tarokin käytöstä ennustamiseen on 1700-luvun puolivälistä^[10].

Sisällysluettelo 1 Kortit 2 Historia 3 Käyttö 4 Viitteet 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kortit

Pakan 22 kuvakortin ryhmää kutsutaan usein suurten salaisuuksien korteiksi eli isoksi arkanaksi. Korttien nimet ovat Narri, Taikuri (tai Maagikko), Paavitar (tai Ylipapitar), Keisarinna (tai Hallitsijatar), Keisari (tai Hallitsija), Paavi (ta Ylipappi), Rakastavaiset, Vaunut, Oikeus, Erakko, Kohtalonpyörä, Voima, Hirtetty, Kuolema, Kohtuus, Paholainen, Torni, Tähti, Kuu, Aurinko, Tuomio ja Maailma.^[11][12]

Loput pakan kortit ovat pienten salaisuuksien kortteja eli pieni arkana. Ne muodostuvat neljästä maasta: sauvoista, maljoissa, miekoista ja kolikoista^[13] (useissa moderneissa pakoissa nimeltään pentaakkelit^lähde?). Jokaiseen maahan kuuluu kymmenen numerokorttia tavallisen korttipakan tapaan, sekä neljä hovikorttia: hovipoika, ritari, kuningatar ja kuningas.^[13] Monissa moderneissa pakoissa myös jokaiseen numerokorttiin sisältyy oma kuva-aiheensa^[14]. Ensimmäinen numerokortteihin kuvat sijoittanut pakka on italialainen Sola Busca 1400-luvulta^[15], mutta vasta Waite-Smith -pakka vuodelta 1909 teki käytännön suosituksi^[14][16].

[muokkaa] Historia

Varhaisimmat säilyneet tarotkortit ja niistä säilyneet kirjalliset merkinnät ovat peräisin 1400-luvun alun Pohjois-Italiasta^[7][8]. Voidaan olettaa, että pakka on syntynyt siellä tuohon aikaan, sillä mitään tarotkortteihin viittavaa ei mainita sitä aikaisemmissa tekstilähteissä, joissa kuitenkin mainitaan tavalliset pelikortit^[8]. Tarokkipakka on luultavasti muunnelma tavallisesta pelikorttipakasta^[7][8]. Tavallisessa pelikorttipakassa oli tuolloin samat maasymbolit kuin tarokkipakassa^[17]. Pakan ylimääräisiä ns. ison arkanan kortteja tarvittiin valttikorteiksi peliin^[8], joka on nykyaikaisen bridgen kantamuoto^[7]. Kaikki ison arkanan korttien silloiset kuva-aiheet muistuttavat renessanssiajan Italian kulttuurin symboleita ja kuva-aiheita^[18].

Vanhimmat säilyneistä tarotkorteista kuuluivat ylimysten omistamiiin, käsinmaalattuihina ja kalliisiin pakkoihin. Säilyneet kansanomaiset, painetut pakat ovat niitä ainakin 20-30 vuotta uudempia.^[19] Painettuja pakkoja on säilynyt myös vähemmän luultavasti, koska niitä ei pidetty säilyttämisen arvoisina taideteoksina.^[20]

1600-luvulta alkaen tarot levisi moniin Euroopan maihin ja oli kansainvälisesti suosittu korttipeli. Tärkeä korttien valmistuksen keskus oli Marseillen kaupunki Ranskassa. Muuallakin valmistetut tarotpakat seurasivat Marseillen tarokkien ulkonäköä ja rakennetta.^[21]

Vuodelta 1750 Bolognasta on peräisin ensimmäinen kuvaus siitä, kuinka paikalliset ennustavat tarotkorteilla. Perinne on siis ollut olemassa ennen sen kirjallista kuvausta. Samantapaista ennustusmenetelmää käytetään vuonna 1527 Venetsiassa julkaistuissa Teofilo Folegnon viidessä sonetissa, joista kuvataan, kuinka päähenkilöiden kohtaloita katsotaan ison arkanan korteista. Sonetit viittaavat siihen, että Italiasssa on ollut katkeamaton tarotkorteisa ennustamisen perinne ainakin 1500-luvun alusta 1700-luvulle saakka. ^[22] Italiassa tavallisia pelikortteja käytettiin ennustamiseen tosin jo vuonna 1540, jolloin Venetsiassa julkaistiin korteista ennustamisen opaskirja "Le Sorti"^[23].

1700-luvun loppupuolella kehittyivät ensimmäiset okkultistiset tulkinnat tarokkien alkuperästä ja merkityksestä^[24]. Court de Gébelin uskoi, että tarot oli keksitty muinaisessa Egyptissä, jotta sen avulla voitaisiin säilyttää hermeettinen viisaus jälkipolville^[25][26]. Egyptologit eivät ole sittemmin löytäneet Egyptistä tarotkortteja tai edes kuvauksia niistä^[27]. Court de Gébelin oli myös ensimmäinen, joka esitti romanien voineen tuoda tarotkortit Eurooppaan^[24]. Ei kuitenkaan ole todisteita, että romanit olisivat ennustaneet tarot- tai muistakaan korteista ennen 1700-lukua. Perinteisesti he olivat ennustaneet vain kädestä.^[28] Etteilla kehitti ensimmäisen ennustamiseen suunnitellun tarotpakan, Grand Etteilla -pakan ja julkaisi sen vuonna 1789.^[29] Pakka oli aikanaan myyntimenestys ja on yhä käytössä Ranskassa^[30].

Court de Gébelin oli ensimmäinen, joka yhdisti ison arkanan heprealaiseen kirjaimistoon^[24][31]. 1800-luvulla Eliphas Lévi esitti, että tarotkortit olivat juutalaisten kabbalistien luomus. Häen mukaansa tarotpakan rakenne vastasi kabbalistisia teorioita. Erityisesti 22 ison arkanan korttia vastasi heprealaisen kirjaimiston 22 merkkiä ja niitä vastaavia kabbalistisia käsitteitä.^[32][33] Lévi löysi tarotkorteista myös kristillisiä, egyptiläisiä ja intialaisia symboleita. Mikäli kabbalistit olisivat suunnitelleen tarotpakan, he eivät olisi kelpuuttaneet niitä siihen. Myös juutalaisuuden kuvakielto olisi tuottanut heille kortteja suunniteltaessa ongelmia. ^[34].

1800-luvun lopun okkultistinen järjestö Golden Dawn sisällytti tarotkorttien salatieteelliset merkitykset omaan opetusohjelmaansa^[35][36]. Jokaisen jäsenen oli käsin kopiotava itselleen järjestön erityinen pakka. Pakkaa käytettiin ainakin mietiskelyn apuvälineenä.^[35]. Tältä pohjalta syntyi 1900-luvulla kaksi vaikutusvaltaista pakkaa: A. E. Waiten ja Pamela Colman Smithin laatima Waite-Smith-pakka^[37] ja Aleister Crowleyn ja Frieda Harrisin laatima Thoth-pakka^[38].

[muokkaa] Käyttö

Tarotkortteja käytetään antamaan vastaus tulkitsijan esittämiin kysymyksiin. Kysymysten avulla pyritään ennustamaan tulevaisuutta, saamaan selville salattuja asioita tai järjestelemään tunnettuja asioita tulkitsijan mielessä ja tuottamaan näin oivalluksia, jotka ovat vastaus kysymykseen. Näkemys korttien käyttötarkoituksesta ja toimintaperiaatteista riippuu niiden käyttäjän maailmankuvasta. Kuva-aiheen sisältävillä korteilla on muutama laajalti hyväksytty merkitys, joskin tulkitsija voi myös improvisoida uusia, sopivaksi katsomiaan merkityksiä. On olemassa myös erilaisia perinteitä kuva-aiheita sisältämättömien numerokorttien tulkitsemiseen. Tarot on hyvin suosittu ennustusmenetelmä; pelkästään 1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on julkaistu yli 230 erilaista tarotpakkaa.^[39]

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Barrett, David V. (1996): Tarokki, s. 8. Suomennos Riitta Valajärvi. Helsinki Media Kirjat. ISBN 951-32-0013-2.
2. ↑ Holm, Ilse C.. (2006): Tarot. Arkkityyppinen maailma, s. 8. Siniplaneetta. ISBN 952-99290-9-9.
3. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 6. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
4. ↑ Kaplan, Stuart R. (1984): Tarokkien salaisuudet, s. 78-79. Suomennos Marjut Pyykkö alkuteoksesta Tarot Classic (1972). Tammi. ISBN 951-30-6110-8.
5. ↑ Barrett, David V. (1996): Tarokki, s. 8-9. Suomennos Riitta Valajärvi. Helsinki Media Kirjat. ISBN 951-32-0013-2.
6. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. xi. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
7. ↑ ^{7,0 7,1 7,2 7,3} Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 15. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
8. ↑ ^{8,0 8,1 8,2 8,3 8,4} Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 8. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
9. ↑ Tom Tadfor Little, The Birth of the Tarot 1999. . Luettu 5.4.2007.  (englanniksi)
10. ↑ http://www.tarothermit.com/infosheet.htm
11. ↑ Virtakallio, Pia (1999 [1994]): Tarot-korttien tulkinta. Käyttäjän käsikirja. Numerologia ja korttien merkitys, s. 18–47. Suomen tarot -konsultit Oy. ISBN 952-90-6005-X.
12. ↑ Barrett, David V. (1996): Tarokki, s. 22–33. Suomennos Riitta Valajärvi. Helsinki Media Kirjat. ISBN 951-32-0013-2.
13. ↑ ^{13,0 13,1} Barrett, David V. (1996): Tarokki, s. 34. Suomennos Riitta Valajärvi. Helsinki Media Kirjat. ISBN 951-32-0013-2.
14. ↑ ^{14,0 14,1} Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 57. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
15. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 21. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
16. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 46. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
17. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 14. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
18. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 84. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
19. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 16-17. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
20. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 17. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
21. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 22-23. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
22. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 25. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
23. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 14. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
24. ↑ ^{24,0 24,1 24,2} Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 29. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
25. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 32–34. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
26. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 23. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
27. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 26. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
28. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 27–28. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
29. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 54. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
30. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 57. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
31. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 28. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
32. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 70–71. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
33. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 29–31. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
34. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 73. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
35. ↑ ^{35,0 35,1} Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 42. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
36. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 79–80. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
37. ↑ Place, Robert M. (2005): The Tarot. History, Symbolism, and Divination, s. 81, 175. Jeremy P. Tarcher/Penguin. ISBN 1-58542-349-1.
38. ↑ Giles, Cynthia (1994 [1992]): The Tarot. History, Mystery, and Lore, s. 46-48. Fireside. ISBN 0-671-89101-4.
39. ↑ Charles Walker - The encyclopedia of secret knowledge, 1995

[muokkaa] Lähteet

• http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/tarot.html
• http://i-p-c-s.org/history.html

[muokkaa] Aiheesta muualla

• The Hermitage: A Tarot History Site (englanniksi)
• Villa Revak - A Tarot Website (englanniksi)
• History of Playing-Cards (englanniksi)
• Skepsis - Tarot
• Tarot Museum (englanniksi)