Telkkä
Wikipedia
| Telkkä Elinvoimainen |
||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
Telkkä (Bucephala clangula), toiselta nimeltään sotka, on sälönokkainen lintu ja kokosukeltaja. Telkkä on vilkas ja pirteä lintu, joka on varsinkin muuttoaikoina hyvin valpas ja varovainen. Sen lento on erityisen nopeaa ja se nousee vedestä kevyesti, toisinaan vastatuuleen, johon tuskin muut sotkat pystyvät. Telkkä on luonnollisesti mestari uimaan ja sukeltamaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Telkän luonteenomainen lajipiirre on kolmiomainen pää, josta erottuu selvästi kirkkaankeltainen silmä. Monissa kielissä telkän nimi merkitseekin kultasilmää. Telkkä on 38–49 cm pitkä. Naaraan pää on ruskea, yläruumis tummanharmaa, etukaula ja vatsa valkoiset, rinnalla harmaa poikkivyö. Koiraan selkä ja pyrstö ovat mustat ja vatsapuoli on valkoinen. Lokakuun lopulla – marraskuun alussa vanha koiras saa juhlapuvun, joka sillä on kesäkuuhun saakka. Siinä pää ja kaula ovat vihertävänhohtoisen mustat. Naaraan tunnistaa koiraasta ruskean pään ja tuhkanharmaan yleisvärityksen avulla. Vanha naaras saa marraskuussa juhlapuvun, jossa etuselkä ja hartiat ovat siniharmaat. Pää on suklaanruskea ja kaulassa on selvä valkoinen rengas.
Vanhin suomalainen rengastettu telkkä on ollut 15 vuotta 1 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut venäläinen 16 vuotta 11 kuukautta vanha telkkä.
[muokkaa] Levinneisyys
Telkkä pesii koko Suomessa , ja sen vaatimukset elinympäristön suhteen ovat hyvin väljät, se viihtyy niin karuilla, suurilla järvillä yhtä hyvin kuin rehevillä ja pienillä. Telkkä ei kuitenkaan pesi puuttomassa ulkosaaristossa, mutta sitä tavataan siellä yleisinä muuttoaikoina ja talvella jäänreunan tuntumassa. Telkkä onkin maailmaan ’’suomalaisimpia’’ lintuja, sillä lajin maailmankannasta liki 60 % pesii Suomessa.. Telkkä on pohjoinen laji, jonka eteläisimmät populaatiot asustavat Pohjois-Saksassa ja Puolassa, sekä parina pienenä erillisesiintymänä Keski-Euroopan järvillä. Euroopan pesimäkanta on 230 000 – 280 000 paria, joista Britteinsaarilla vain n. 100 paria. Venäjällä pesii 28 000 – 48 000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Telkkä asuu järvissä, joissa ja ruohoisissa merenlahdissa. Poikueet menestyvät parhaiten pienissä lammissa ja puhdistamoaltaissa, joissa on runsaasti pieneliöstöä ja isoja lokkeja vähän. Saaristossa poikueet menestyvät hyvin huonosti, sillä merilokit ja harmaalokit saalistavat kaikkia vesilintupoikueita tehokkaasti, eikä telkkä osaa puolustaa poikuettaan riittävän hyvin.
[muokkaa] Lisääntyminen
Luonnossa telkkä pesii onttoihin puihin ja palokärjen koloihin. Ihminen on pitkään rakentanut telkänpönttöjä, aluksi kerätäkseen munia ravinnoksi, nykyisin useimmiten pyyteettömästi. Munia tulee 8–14 kpl, jotka ovat vihreänharmaita ja kooltaan hieman kananmunna suurempia. Aikaisina keväinä muninta voi Etelä-Suomessa alkaa jo maaliskuun lopulla, mutta tavallisesti Vapun tietämissä. Haudonta alkaa vasta, kun kaikki munat on munittu, ja naaras hautoo noin neljä viikkoa. Poikaset kuoriutuvat lähes yhtäaikaisesti. Ne ovat väriltään tummanruskean ja valkoisen kirjavia, valkoposkisia. Naaras houkuttelee poikaset hyppäämään pesästä kutsumalla niitä maassa pesäpuun juurella. Tavallisesti poikaset lähtevät pesästä varhain aamulla. Emo johdattaa poikueen perässään lähimpään vesistöön, joka voi joskus olla jopa kilometrin päässä pesästä. Emo ei ruoki poikasia, vaan ne alkavat itse etsiä vedestä pieneliöitä. Poikaset oppivat lentämään parin kuukauden ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Telkkä hakee ravintonsa pohjasta sukeltamalla, koska se on kokosukeltaja. Makeassa vedessä telkän ravintoa ovat hyönteiset ja niiden toukat, madot,näkinkengät ja simpukat. Suolaisessa vedessä telkkä syö yllä olevien lisäksi varsinkin erilaisia rapueläimiä, katkoja ja kilkkejä. Telkän tapaa usein ruokailemasta matalista, aukeista lahdista. Sen sijaan se näyttää karttavan tiheitä kahlistoja.
[muokkaa] Muutto/Talvehdinta
Telkät muuttavat pois jään tieltä myöhään syksyllä, mutta ne palaavat, kun ensimmäiset avannot muodostuvat. Telkkien talvehtiminenkaan ei ole harvinaista.
[muokkaa] Aiheesta muualla
-
- Taskinen, Janne & Varis, Timo-Heikki 1999: TELKKÄ - tuhansien järvien lintu. - Janne Taskinen & Timo-Heikki Varis. Kuopio.
- Eriksson, M. O. G. 1982: Vakiintuneen ja uuden telkkäkannan välisistä eroista. - Ornis Fennica 59:13-18.
- Holma, Olli & Syrjänen, Jaakko 1978: Telkän Bucephala clangula erikoiset temput Yyterissä. - Lintumies 1.1978 s. 26. LYL.
- Kallela, Kari 1986: Kiista pesäpöntöstä. - Lintumies 1.1986 s. 31. LYL.
- Rajala, P. & Ormio, T. 1971: On the nesting of the Goldeneye, Bucephala clangula (L.), in the Meltaus Game Research Area in Northern Finland, 1959-1966. - Finn. Game Res. 31:3-9.
- Sirén, M. 1952: Undersökningar över knipans, Bucephala clangula, fortplantningsbiologi. - Riistatiet. Julk. 8:101-111.
- Sirén, M. 1957: Telkän pesimisseutu- ja pesäpaikkauskollisuudesta. - Suomen Riista 11:130-133.
[muokkaa] Muuta
Telkällä on erityinen asema suomalaisessa kansantarustossa. Kalevalassa maailma saa alkunsa, kun sotka eli telkkä munii munansa Ilmattaren polvelle. Telkästä on keksitty myös sanonta: Lähti kuin telkkä pönttöön. Sanonta johtuu siitä, että telkkä lentää tunnetusti kovalla vauhdilla pönttöönsä
