Tuure Lehén
Wikipedia
Tuure Valdemar Lehén (28. huhtikuuta 1893, Jämsänkoski – 12. lokakuuta 1976, Helsinki) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, filosofi, lehtimies ja kääntäjä.
Tuure Lehén vietti lapsuutensa Jämsänkoskella, josta hän muutti ensimmäisen maailmansodan alkaessa Poriin lehtimiestöihin. 1915 Lehén aloitti opinnot Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla.
Sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa aktiivisesti toimineen Lehénin opinnot keskeytyivät tammikuussa 1918 Yrjö Sirolan kutsuessa miehen kumouksellisen kansanvaltuuskunnan sihteeriksi. Työssään Lehén tutustui lähemmin myös Otto Wille Kuusiseen ja Kullervo Manneriin. Tappion häämöttäessä Lehén pakeni muiden mukana Venäjälle.
Työväen tappiosta Suomessa oppineena ja johtopäätökset vetäneenä Lehén oli elokuussa 1918 perustamassa Suomen kommunistista puoluetta (SKP). Perustavan kokouksen jälkeen Lehén ilmoittautui Puna-armeijaan, jossa jo 1919 toimi Petroskoin edustalla tykistöpatterin päällikkönä.
Oltuaan 8 vuotta armeijan leivissä siirtyi useaa kieltä taitanut Lehén 1926 Kommunistisen internationaalin palvelukseen. Kominternissa hän perehtyi ja tutustui useiden eri maiden kommunisteihin ja näiden puolueisiin. 1930-luvulla Lehén opetti vallankumoustaktiikkaa ja sabotaasia Lenin-opistossa. Espanjan sisällissotaan Lehén lähti vapaaehtoisena 1936 ja toimi kaksi vuotta salaisen poliisin upseerina kansainvälisisissä prikaateissa tutustuen läheisesti espanjalaisiin vallankumouksellisiin. Lehénin taistelutoverina oli tuolloin muun muassa Tito.
Lehénin maine tuolta ajalta ei ole paras mahdollinen; hän oli NKVDn upseeri, ja heikäläisten nimestä tuli Espanjassa kauhun vertauskuva.
Lyhytaikaisen Terijoen hallituksen ministerinuran jälkeen Lehén siirtyi takaisin yliopistomaailmaan 1940. Petroskoin yliopiston ensimmäisenä rehtorina Lehénille jäi aikaa paneutua myös teoreettisiin kysymyksiin. Hän jatkoi tutkimustyötä palattuaan Suomeen 1946 ja toimiessaan kustannusyhtiö Kansankulttuurin johtajana. Lehénin Marxia ja Engelsiä suomalaisille tulkitsevia teoksia pidettiin kommunistien keskuudessa pitkään tärkeimpinä alan teoksina, joita kommunistit käyttivät marxismi-leninismiä opiskellessaan. Tunnetuimmaksi Lehénin teoksista tuli 1940-luvun lopussa kirjoitettu Työväenluokan maailmankatsomus, josta vielä 1976 julkaistiin seitsemäs painos.
Lehén pysyi tärkeänä taustavaikuttajana SKP:ssa kuolemaansa saakka. SKP:n ohjelma vuodelta 1957 oli pääasiassa Lehénin työtä ja hänellä oli osansa myös seuraavan vuosikymmenen ohjelmaremontissa. Omaperäinen ja kyyninen Lehén ei varsinaisesti kuulunut kumpaankaan puolueensa riitelevään osapuoleen.[1]
Lehén avioitui 1923 Hertta Kuusisen kanssa ja seuraavana vuonna parille syntyi poika Jura. Liitto kuitenkin kariutui noin kymmenen vuotta myöhemmin.
Lehénin unohdettu hauta on Malmin hautausmaalla.
[muokkaa] Teoksia
- Työväenluokan maailmankatsomus
- Materialisteja ja idealisteja (suppea filosofian historia)
- Kansa ja valtio (neuvostomarxismin mukaista valtio-oppia)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 149.
| Terijoen hallitus | |
| Ministerit Otto Wille Kuusinen | Mauritz Rosenberg | Akseli Anttila | Tuure Lehén | Armas Äikiä | Inkeri Lehtinen | Paavo Prokkonen |
