Uhraaminen
Wikipedia
Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle väärien tekojensa sovitukseksi tai jumalien kiittämiseksi.
Uhrausta harjoitetaan, koska jumalan uskotaan tuomitsevan ihmisen väärät teot taikka kiitokseksi jumalalta saaduista hyvistä asioista. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi. Uhrilahja voi olla luonnonesine kuten kukka, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumala pystyi usein ottamaan uhrin parhaiten vastaan tietyillä uhripaikoilla, jonka vuoksi uhraaminen keskittyi niihin.
Ihmisuhrausta on harjoitettu niin Euroopassa kuin muuallakin, ja satunnaisista tapauksista kerrotaan edelleen. Ihmisuhri oli kalleinta, mitä jumalille voitiin antaa. Julmista ja verisistä uhrimenoistaan kuuluisat Asteekit saattoivat kertomusten mukaan uhrata kerralla jopa 20 000 ihmistä. Viikingeillä oli uhrilehtoja, joiden puihin laitettiin roikkumaan kerralla jopa kymmeniä uhrattuja ihmisiä ja eläimiä.
Pakanallisten muinaissuomalaisten tiedetään uhranneen ruokaa, rahaa, koruja, työkaluja, aseita ja kukkia.
Eräs uhraamisen rinnakkaismuoto on institutionaalinen pidättäytyminen elämän iloista, kuten seksistä jumalan vuoksi. Inkoilla oli temppelialueelle lukittuja auringon neitsyitä, joiden puhtaus miellytti jumalia. Kristityillä vastaava tapa on luostarilaitos.
[muokkaa] Vesiuhri
Vesiuhri on veteen annettu uhri. Vesistöt, kosteikot, lähteet ja kaivot ovat usein olleet tärkeitä uhripaikkoja.
Lähteeseen tai kaivoon uhraamisesta on säilynyt tietoja jo antiikin ajoilta, vaikka perinne lienee paljon vanhempi. Suihkulähteiden ilmaantumisen myötä alettiin myös niihin uhrata. Tapa on säilynyt näihin päiviin.
[muokkaa] Uhrausta nykyisin länsimaissa
Kristinusko perustuu kertakaikkiseen uhriin Jeesuksessa, ja siksi muita uhraustapoja on pyritty estämään. Nykyisin länsimaissa on kuitenkin jäljellä joitain vanhoja uhriperinteiden jäänteitä.
Haudoille tuodut kynttilät ja kukat ovat jäänteitä uhritoimituksista ja hautalahjoista. Ne on annettu uskotulle yliluonnolliselle taholle, vainajan sielulle.
Länsimaissa monilla on edelleen tapana heittää kolikkoja suihkulähteisiin hyvän onnen toivossa.
Uhraaminen on shakkitermi, jolla tarkoitetaan nappulan syöttämistä vastapelaajalle, jotta jatkossa pelaaja saisi paremman aseman laudalla.
