Alttari
Wikipedia
Alttari on pöytä tai koroke, jota käytetään uskonnollisissa seremonioissa. Yleensä alttari on keskeisessä asemassa ja sitä pidetään pyhänä.
Alttari liittyy Vanhassa testamentissa Mooseksen lain määräämään polttouhrikäytäntöön.
Kristinuskossa alttari on ollut alun perin pöytä, jonka ympärille seurakunta on kokoontunut nauttimaan ehtoollista. Monissa Suomen kirkoissa alttari on monta kertaa käsitetty haudan merkityksessä ja asetettu seinää vasten, joka on täten symboloinut Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, joka on tärkeä osa ehtoollisen muistamista.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa alttarilla on/tulisi olla eläviä luonnonkukkia (pl. mustan liturgisen värin aikana).
Katoliset voivat pitää alttarissa myös pyhäinjäännöksiä, ortodokseilla alttari on sijoitettu kirkossa ikonostaasin taakse erilliseen alttarihuoneeseen ja alttariin on myös usein sijoitettu reliikki eli pyhäinjäännös. Pienemmissä rukoushuoneissa alttari on huoneen itäpäädyssä.
Hindut sijoittavat alttarille pyhiä esineitä ja/tai uhrilahjoja.
Buddhalaisella alttarilla on aina Buddhan kuva ja yleensä joitakin uhrilahjoja, kuten kukka, kupillinen vettä, palava kynttilä tai suitsuke.
Saamelaiset alttarit ovat erityisessä paikassa maastossa olevia isoja kiviä, joilla on tasainen, laakea yläpinta. Alttari on myös saatettu koota useammasta kivestä siten, että laakea, laattamainen kivi on laitettu ylimmäksi muiden kivien varaan. Alttareihin on jätetty uhreja. Myös suomalaisilla ja muinaisilla skandinaavisten kielten puhujilla uskotaan olleen tällaisia alttareita.
