Uivelo
Wikipedia
| Uivelo Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Uivelo (Mergellus albellus) on sorsalintujen lahkoon ja sorsien heimoon kuuluva melko pienikokoinen koskelo, jonka koiraspuolisen yksilön tunnistaa silmiinpistävän mustavalkoisesta värityksestään.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Telkkää hieman pienemmän uivelon pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on keskimäärin 42 senttimetriä ja paino 550–900 grammaa. Koiras on yleisväritykseltään valkoinen, ja nokan tyvitäplä sekä selän juovat ovat mustat. Naaraan päälaki ja niska ovat punaruskeat, posket valkoiset ja selkä harmaa.
Vanhin suomalainen rengastettu uivelo on ollut 7 vuotta 4 päivää vanha. Euroopan vanhin oli hollantilainen 10-vuotias uivelo.
[muokkaa] Levinneisyys
Pesimäaikaan uivelon levinneisyysalue ulottuu Keski-Lapista ja Kainuusta pitkälle Venäjän puolelle. Maan eteläosissa sitä tavataan vain läpimuuttajana. Laji talvehtii Skandinavian eteläosissa, Keski-Euroopassa, Balkanilla ja Mustanmeren ympäristössä. Suomessa uiveloa tavataan huhtikuusta marraskuuhun. Euroopassa pesii 1 100 – 2 200 paria, Venäjällä 7 000 – 15 000.
[muokkaa] Elinympäristö
Uivelon pesimäalueet ovat havumetsien järvissä. Muutoinkin se viihtyy vesistöjen läheisyydessä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Uivelo on sukukypsä 2-vuotiaana. Uivelon pesintä tapahtuu touko–kesäkuussa. Pesä sijaitsee usein ontossa puussa tai uutussa. Myös tilava pönttö kelpaa joskus uivelolle. Naaras munii 6–9 munaa, joita se hautoo noin 30 vuorokautta. Poikaset ovat lentokykyisiä 9–11 vuorokauden ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Uivelon pääasiallista ravintoa ovat pikkukalat, vesihyönteiset, äyriäiset ja sammakontoukat.
[muokkaa] Ääni
Koiraan soidinääni on nariseva ”krr-ek”, naaraan puolestaan lyhyempi ”greg”. Lentävä uivelo päästelee telkkä ja tukkakoskelonaaraan tapaista narskutusta.
