Varikonniemen rautakautinen asuinpaikka
Wikipedia
Varikonniemen rautakautinen asuinpaikka on Hämeenlinnan Varikonniemessä, Vanajaveden rannalla sijaitseva huomiota herättänyt rautakautinen asuinpaikka, jonka eräät tutkijat ovat tulkinneet kaupunkimaiseksi yhteisöksi.
Varikonniemessä on erilaisten rakennusten jäännöksiä, jotka on ajoitettu rautakaudelle ja keskiajan alkuun noin vuosien 500 - 1200 jaa. väliselle ajalle. Muinaisjäännös löydettiin 1988, kun alueella liikkuneista pojista yksi löysi vanhan miekan. Eeva-Liisa ja Hans-Peter Schulz tutkivat aluetta 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.
[muokkaa] Teoria muinaiskaupungista
Kaivauksen suorittaneiden arkeologien mukaan paikalla oli jäänteitä jonkinlaisesta puolustusvallista ja laiturista, mutta näitä tulkintoja on epäilty. Paikka oli tärkeiden vesireittien risteyksessä. Alueella oli usean toistensa kanssa näköyhteydessä olevan muinaislinnan ketju.
Kaivauksia johtanut arkeologi Hans-Peter Schulz on luonnehtinut Varikonniemen asuinpaikkaa "kaupungiksi". Tätä hän perustelee muun muassa paikalla säilyneillä metallinkäsittelyn jäänteillä, joka viittaisivat erikoistuneeseen käsityöläis- ja kauppiasasutukseen. Schulzin mukaan ympäröivät linnavuoret kuuluivat myös samaan hallintoon, ja niillä vartioitiin kauppapaikan turvallisuutta. Asuinpaikasta monissa yhteyksissä käytetty nimi Vanain kaupunki tai Vanain linna on lainattu venäläisestä Novgorodin kronikasta, joka kertoo tämän nimisen paikan hävittämisestä vuonna 1311. Koska "Vanai" muistuttaa Vanaja-nimeä, Vanain kaupunki on yhdistetty Varikonniemen muinaisjäännökseen. Nimi on yhdistetty myös Hämeen linnaan ja Janakkalassa sijaitsevaan Hakoisten linnaan.
[muokkaa] Kaupunkiteorian kritiikki
Toisten tutkijoiden mielestä kyseessä on kuitenkin ollut melko tavanomainen rautakautinen asuinpaikka, jonka yhteydessä epämääräisen "kaupunki"-termin käyttöön ei ole aihetta. Osa arkeologeista (mm. J.-P. Taavitsainen) uskoo, että Varikonniemessä kaivetuista rakenteista vain osa oli rautakautisia tai keskiaikaisia: esimerkiksi kaupunginmuurin perustukseksi tulkittu rakenne olisikin 1800-luvun ratapenkka. Asuinpaikan löytöaineisto ei kaikkien mielestä viittaa erikoistuneeseen käsityö- ja kauppasutukseen. Tämän käsityksen mukaan kyseessä oli melko tavanomainen kylämäinen talonpoikaisasutus, jonka piirissä harjoitettiin myös käsitöitä kuten rautakauden asuinpaikoilla yleensäkin tehtiin. Esimerkiksi raudanvalmistus oli niin yleistä, että siitä kertovaa rautakuonaa on aivan tavallisillakin asuinpaikoilla.
Suomen kielessä kauppaan viittaava sana "kaupunki" kuitenkin jo ilmeisesti tunnettiin kyseisen asuinpaikan käyttöaikoina. Kaupunki saattoi merkitä samaa kuin asuttu kauppapaikka. Ehkä vasta myöhemmin sana on alkanut merkitä isoa taajamaa.
Kohteen oletettu laajuus (noin 5,5 hehtaaria) poikkeaa selvästi muista tunnetuista rautakauden asuinpaikoista. Muinaisjäännöksestä on tähän mennessä tutkittu kuitenkin varsin pieni osa ja siten alueen luonne ja ajoittuminen ovat jääneet epäselväksi.
