Verenpainetauti
Wikipedia
Verenpainetautia sairastavilla on jatkuvasti mitattavissa liian korkeita systolisen ja/tai diastolinen verenpaineen arvoja. Vasta näiden korkeiden arvojen toteaminen antaa aiheen puhua verenpainetaudista. Korkea verenpaine rasittaa sydäntä, jonka on pumpattava veri normaalia suurempaa painetta vastaan. Verenpainetauti onkin usein sydämen vajaatoiminnan aiheuttaja. Verenpainetauti altistaa myös sepelvaltimotautiin, valtimonkovetustautiin, aivohalvauksille, munuaisten vajaatoimintaan ja sydäninfarktille. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että verenpaineen alentaminen, siis verenpainetaudin asianmukainen hoito, vähentää edellä mainittujen seurannaissairauksien riskiä. Itse verenpainetauti ei aiheuta monia oireita, mutta sydämen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa hengenahdistusta ja muutoksen silmänpohjan valtimoissa sekä näön huononemista. Verenpaineen mittaaminen sinänsä saattaa hermostuttaa joitakin henkilöitä siinä määrin, että verenpaine nousee ja saadut tulokset ovat epäluotettavia. Tämän vuoksi verenpaine mitataan tavallisesti useaan otteeeseen, jotta saataisiin luotettava arvo, johon hermostuminen ei vaikuta. Munuaissairaudet, valtimonkovetustauti sekä muut verisuonisairaudet, lisämunuaiskasvaimet ja aivosairaudet saattavat aiheuttaa korkeaa verenpainetta. Kuitenkin useimmissa tapauksissa taudin syy jää epäselväksi ja on kyse ns. essentiellistä verenpainetaudista, jolle ei ole löydetty mitään erityistä syytä. Taipumus sairastua verenpainetautiin on ilmeisesti myös perinnöllinen.
[muokkaa] Hoito
Mikäli verenpainetaudin syy saadaan selvitetyksi, hoito kohdistetaan siihen. Ylipaino on eräs verenpainetautiin altistava tekijä, minkä vuoksi verenpainearvot voidaan joskus laihduttamalla saada lähes normaaleiksi. Suolan käyttöä vähentämällä pystytytään myös jossain määrin alentamaan verenpainetta. Liikunnalla on niin ikään verenpainetta alentava vaikutus.
Verenpainelääkkeitä on monenlaisia. Niiden vaikutus on yksilöllistä ja sivuvaikutukset ovat yleisiä, varsinkin vanhemmilla lääkkeillä. Usein joudutaan sopiva lääke tai lääkeyhdistelmä hakemaan kokeilemalla. Yleensä verenpainetaudin hoito vaatii pysyvää lääkitystä. Jos lääkitys lopetetaan, verenpainearvot nousevat yleensä varsin pian liian korkeiksi. Lääkärin määräämät verenpainelääkkeet ovat vähintään peruskorvattavia (42% myyntihinnasta), mutta potilaalla on mahdollisuus saada verenpainetautiin erityiskorvaus. Erityiskorvaus vaatii lääkäriltä ns. B-lausunnon, jonka lääkäri lähettää Kansaneläkelaitokselle. Oikeus erityiskorvaukseen ilmenee Kela-kortin takana olevasta numerosta 205, tällöin korvauksen suuruus on 72% lääkkeen myyntihinnasta.
