Verkkokortti
Wikipedia
Verkkokortti on Personal Computerin laajennuskortti, jonka kautta koneen voi liittää lähiverkkoon. Verkkokortteja on sekä langallisia että langattomia.
Erityisen Wake-on-LAN-toiminnallisuuden avulla sammutettuna oleva tietokone voidaan käynnistää lähiverkon kautta tulevalla käskyllä, mikäli tietokone ja verkkokortti tukevat sitä.
Verkkokortin (Network Interface Card, Netcard tai Nic) tarkoitus on liittää mikro lähiverkkoon ohjaamaan verkon ja mikron välistä liikennöintiä. Sitä voidaan käyttää vaikka yhdistämään perheen kaksi konetta toisiinsa. Verkkokortin sisältävän koneen voi myös napata kainaloon, kun lähtee ystävien luokse pelaamaan pelejä… Jokaisessa verkkokortissa on kiinteästi siihen tehtaalla määritelty osoite, jonka avulla se tunnistetaan verkossa. Tämä osoite on jokaisessa verkkokortissa erilainen, koska kaksi samanlaista osoitetta samassa verkossa aiheuttaisi ongelmia. Osoitteen voi joissakin verkko-ohjelmistoissa muuttaa tarvittaessa. saat sen selville verkko-ohjelmiston komennoilla (esimerkiksi NET CONFIG) tai diagnostiikkaohjelmalla
Verkkokortti käyttää tavallisesti omaa prosessoriaan ja muistiintallennettuja rutiineja, joiden avulla verkkokortti hoitaa lähiverkon ja mikron sisäisen väylän liikennöinnin. Verkkokortin tärkein osa on transceiver (transmitter-receiver, lähetin-vastaanotin), joka hoitaa verkkoliikenteen. Verkkokortti liitetään mikron lisäkorttipaikkaan eli väylään. Väylän leveys (=rinnakkain kulkevien bittien lukumäärä) vaikuttaa paljolti kortin nopeuteen..
