Volmari Iso-Hollo

Wikipedia

Kesäolympialaiset
Kultaa	1932	3 000 m esteet
Kultaa	1936	3 000 m esteet
Hopeaa	1932	10 000 m
Pronssia	1936	10 000 m

Volmari Fritijof ”Vomma” Iso-Hollo (alk. Hollo, s. 5. tammikuuta 1907 Ylöjärvellä, k. 23. kesäkuuta 1969 Heinolassa) oli suomalainen yleisurheilija ja kaksinkertainen 3 000 metrin estejuoksun olympiavoittaja, ja viimeisiä ”Lentäviä suomalaisia”.

Nuorena Iso-Hollo harrasti hiihtoa, voimistelua ja nyrkkeilyä. Juoksun pariin hän siirtyi armeijassa. Hän juoksi menestyksekkäästi kaikkia matkoja 400 metrin ja maratonin välitä.

Ensimmäisen olympiakisojen kultamitalinsa Iso-Hollo voitti 1932 Los Angelesissa 3 000 metrin estejuoksussa. Hän mahdollisesti juoksi tuolloin maailmanennätykseen oikeuttavan ajan, mutta kisatoimitsijat sekosivat kierrosten laskussa, kun virallinen kierrosten laskija oli keskittynyt seuraamaan kymmenottelun seiväshyppyä ja unohti soittaa kelloa viimeiselle kierrokselle lähteneelle Iso-Hollolle. Lopulta Iso-Hollon juoksemaksi matkaksi tuli 3 460 metriä. Los Angelesin kisoista Iso-Hollo otti myös hopeaa 10 000 metrin kilpailusta.

Vuonna 1933 Lahdessa Iso-Hollo lopulta rikkoi 3 000 metrin esteiden maailmanennätyksen kellottaen uusiksi lukemiksi 9.09,4.

1936 kisoihin Iso-Hollo lähti suurena ennakkosuosikkina. Odotusten mukaisesti Berliinissä hän uusikin olympiavoittonsa parantaen maailmanennätyksen aikaan 9.03,8. Koko kärkikolmikko juoksi alle vanhan maailmanennätyksen. Iso-Hollon jälkeen suomalainen ei voittanut estejuoksua arvokisoissa 70 vuoteen (Jukka Keskisalo voitti EM-kultaa 2006). Iso-Hollo voitti Berliinissä myös pronssia 10 000 metrillä.

Olympialaisten jälkeen Iso-Hollo kärsi reumatismista, mutta jatkoi kilpailua vuoteen 1945 saakka. Suomen mestaruuksia ”Vommalle” kertyi uransa aikana yhteensä seitsemän.

Volmari Iso-Hollo kuoli vuonna 1969 62 vuoden ikäisenä.

Miesten estejuoksun olympiavoittajat

2500 m estejuoksu: George Orton | 2590 m estejuoksu: Jim Lightbody | 3200 m estejuoksu: Arthur Russell | 4000 m estejuoksu: John Rimmer