Wessex

Wikipedia

Wessex oli yksi anglosaksien valtakunnista, jotka edelsivät Englannin kuningaskuntaa. Sen nimi tarkoittaa läntisiä sakseja (Westseaxe) ja se sijoittui nykyisen Englannin lounaisiin ja eteläisiin osiin. Wessexin pääkaupunki oli Winchester, josta tuli myöhemmin joksikin aikaa koko Englannin pääkaupunki.

Wessexin kuningaskunta perustettiin joskus 500-luvun loppupuolella, joskin ensimmäinen varmasti tunnettu historiallinen tapahtuma alueelta on ensimmäisen kuninkaan, Cynegilsin, kääntyminen kristinuskoon vuonna 640. Hänen arvellaan nousseen valtaan 635. Wessex laajeni ja alisti valtaansa ympäröiviä alueita, tärkeimpänä kelttiläisen Dumnonian Cornwallissa. Maan tärkein vastustaja oli toinen voimakas kuningaskunta, Mercia.

Vuonna 825 Wessexin kuningas Egbert voitti Mercian, ja vuonna 829 myös pohjoinen Northumbria tunnusti hänen yliherruutensa. Tästä alkaen Wessexin kuninkaita pidetään Englannin voimakkaimpina hallitsijoina. 870-luvulla Wessexin kuningas Alfred Suuri puolusti alueitaan menestyksekkäästi tanskalaisia maahanhyökkääjiä vastaan, ja alkoi kutsua itseään Englannin kuninkaaksi, joka nimitys jäi sitten käyttöön.

Koko 900-luvun tanskalaiset hallitsivat itäistä Englantia (Danelag), ja eteläisen Englannin itsenäisyyden säilyttänyt Wessex hallitsi koko muuta Englantia, ja siitä oli tullut Englannin kuningaskunta. Vuosina 1016–1066 Wessex oli Englannin jaarlikunta. Tämän jälkeen sitä ei tunneta virallisissa yhteyksissä eikä valtakunnan aluejaossa, mutta kulttuurisesti nimitys Wessex on säilyttänyt omaleimaisuutensa.

Tärkeimpiä kaupunkeja oli Winchesterin lisäksi Dorchester. Wessexin nimeä muistuttavat itäisten ja eteläisten saksien maat Essex ja Sussex, jotka molemmat olivat myös anglosaksien kuningaskuntia, ja joiden nimet ovat edelleen käytössä Englannin aluejaossa.