Westot
Wikipedia
Westot oli pieni intiaaniheimo. He asuivat pohjois-Amerikan kaakkoisosissa lähellä nykyistä Augustan kaupunkia. He ilmestyivät alueelle vuoden 1664 aikana,eikä Etelä-Carolinan vähäinen siirtolaisväestö sen enempää kuin alueen alkuperäisheimotkaan uskaltaneet ajaa vieraita pois. Vaikka olivat seudulla ennestään tuntemattomia westot saivat nopeasti vaikutusvaltaa. He hankkiutuivat kauppasuhteisiin englantilaisten kanssa ostaen tuliaseita Virginian briteiltä. Asevoimallaan westot pääsivät selvään sotilaalliseen mahtiasemaan Carolinassa, koska ympäristön muut heimot eivät juuri olleet ehtineet hankkia tuliaseita. Vahvuudestaan tietoisina westot alkoivat tehdä ryöstöretkiä,jotka ylsivät Georgiaan ja Floridaan asti. Näiltä pitkiltä matkoiltaan he palasivat kotikunnailleen mukanaan paljon tuliaisia. Erityisen mielellään westot toivat naapuriheimoista sieppaamiaan vankeja. Valkoinen väki maksoi orjista hyvin,koska tarvitsi työvoimaa peltotöihin. Näin westot olivat omaksuneet orjakaupan keskeiseksi elinkeinokseen. Englantilaiset hyödynsivät westojen tulivoimaa käyttämällä heitä barrikaadina estämään espanjalaisten asutuksien leviämisen Carolinaan. Samanaikaisesti britit kasvattivat omia siirtolaismääriään westojen pitäessä loitolla muut eurooppalaiset tunkeilijat.
[muokkaa] Alkuperä
Westojen alkuperä herätti aikanaan paljon kysymyksiä,koska heidän ilmestymisensä Carolinaan oli ollut mysteerio. Mistä he olivat lähtöisin? Lopulta alkoi selvitä,että kysymyksessä oli melkoisella varmuudella pieni osa eriein kansakunnasta (cat nation). Eriet olivat olleet suurilukuinen monia kyliä asuttanut kansa Ohiossa,Pennsylvaniassa ja New Yorkissa. Irokeesit olivat tuhonneet 1600-luvun puolivälin seutuvilla monia omia sukulaisheimojaan saadakseen lisää elintilaa itselleen. Myös eriet olivat joutuneet irokeesien hyökkäysten kohteeksi. He olivat puolustaneet paalukyliään kahden vuoden ajan,mutta joutuneet lopulta jättämään maansa vuoden 1656 aikana. Eriet pakenivat joka suuntiin monissa eri ryhmissä. Noin tuhanpäinen joukko,johon westot kuuluivat, valitsivat pakotiensä kohti etelää. Aluksi he pysähtyivät Virginiaan rakentaen sinne tukikohtansa. Heidät tunnettiin jonkin aikaa siellä nimellä ricahecrian (rickahocan). Paikalliset intiaanit ja englantilaiset ajoivat heidät seuduilta pois,koska eivät halunneet jakaa maitaan aggressiiviseksi osoittautuneiden muukalaisten kanssa. Niinpä rickahocanit siirtyivät etelä-Carolinaan ja aloittivat siellä elämänsä westoina.
[muokkaa] Lyhyt kukoistuskausi
Irokeeseilta aikoinaan dominoivan käytöksen oppineet westot nousivat tärkeäksi kauppakansaksi intiaanien ja carolinan brittien kauppasuhteissa. Orjakauppa kävi erinomaisesti ja westot elivät kukoistuskauttaan,joka lisäsi heidän kunnioitustaan muiden silmissä.Musketeillaan westot pitivät kurissa ei-toivotut vieraat ja naapurikansat oppivat kaihtamaan heitä. Westot levittivät ympäristöönsä suoranaista pelkoa. Paikallinen pieni cusabo-heimo kammosi heitä yli kaiken. He olivat saaneet selville,että westojen hurjissa rituaaleissa syötiin ihmislihaa. Tieto oletetusta kannibalismista levisi englantilaistenkin korviin. Britit olivat kuulleet pohjoisen intiaanikansoista,joilla oli esiintynyt jossakin määrin ihmislihan syömistä. Varsinkin sitä harrastivat irokeesien kieliryhmän heimot. Westot saattoivat kuulua heihin. Englantilaiset eivät ottaneet asiaan sen enempää kantaa, sillä westojen tavat eivät kuuluneet heille,jos nämä vain hoitivat kauppasuhteensa.
Mutta kun 1670-luvun alussa Carolinaan alkoi saapua uusia irokeesien karkottamia pakolaisia muuttuivat voimasuhteet alueella. Joukko shawneeita tuli Appalakit vuoriston yli ja asettui asumaan Savannah-joen varrelle. Britit alkoivat kutsua tulokkaita savannaheiksi joen mukaan. Savannahit olivat saaneet suurelta cherokee-kansakunnalta luvan jäädä alueelle,mutta vastapalvelukseksi oli savannahien suojattava cherokeita paikallisen catawba-heimon hyökkäyksiltä.
Englantilaiset huomasivat pian,että savannaheilla oli paljon hyviä kauppatavaroita,kuten poronnahkoja ja vieläkin tärkeämpää: orjia. Britit alkoivatkin hankkia orjatyövoimansa nyt sekä westoilta että savannaheilta. Kaupankäynti pyöri vilkkaana orjien ympärillä ja heikommat ympäristöjen heimoista menettivät väkeään nyt kahden ryöstöretkiä tekevän kansan takia. Westot yrittivät yksinoikeudella hallita kauppasuhteita valkoiseen väestöön, mutta tätä eivät hyväksyneet sen enempää britit kuin muut intiaanitkaan. Westot käsittivät, että olivat saaneet savannaheista pahan kilpailijan. Englantilaisten leirissä tehtiin päätös, että tilanteelle oli tehtävä jotain. Westoista oli tullut heille jokseenkin hyödyttömiä, koska savannaheilta he saivat riittävästi orjia. Lisäksi westojen paalukylä oli aivan brittien siirtolaisalueitten nurkalla. Siellä asui arviolta tuhatkunta intiaania ahdettuna samaan kylään. Se oli samalla westojen ainoa tukikohta.
Koska brittiläiset eivät tahtoteet liata käsiään intiaanisodassa,he keksivät ovelan keinon välttää tämä. He alkoivat salaa aseistaa savannaheja hankkien näille tuliaseita. Irokeesit olivat muskettien avuilla ajaneet heidät mailtaan Ohiossa. Nyt heilläkin oli tuliaseita. Savannahien riemulla ei ollut rajoja. Heitä ei tarvinnut kovin paljon yllyttää,kun he olivat valmiita hyökkäämään westojen paalukylään. Kukoistuskautensa loppua elävillä westoilla ei todennäköisesti ollut aavistustakaan heitä vastaan suunnitellusta salaliitosta. Näin ollen savannahien hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä vuonna 1680. Vaikka westoilla oli musketeita ja kokemuksia sodista,he eivät kyenneet vastaamaan hyökkääjien tuliseen haasteeseen. Sotatila jatkui seuraavaan vuoteen kunnes suurin osa westoista oli lyöty. Eloonjääneistä lähes kaikki otettiin vangeiksi. Myöhemmin heidät myytiin orjiksi. Näin oli westojen lyhyt historia kirjoitettu loppuun. Orjakauppa oli ollut heidän hetkellisen hyvinvointinsa perusta. Se oli, ironista kyllä, myös heidän loppunsa, kun he itse orjan asemassa joutuivat raatamaan parhaat elinvuotensa brittisiirtokuntien pelloilla.
