Yrjö I (Iso-Britannia)
Wikipedia
Yrjö I (28. toukokuuta 1660 – 11. kesäkuuta 1727) oli Ison-Britannian ja Irlannin kuninkaana vuosina 1714–1727. Yrjö I oli Jaakko I:n lapsenlapsenlapsi, Hannoverin vaaliruhtinas ja ensimmäinen Hannover-sukuinen hallitsija. Yrjön perinnöllinen oikeus kruunuun oli hatara, mutta uuden Ison-Britannian vallanperimyslain myötä voimistunut parlamentti käytti oikeuttaan päättää hallitsijasta ja sivuutti monet edellisen monarkin Annan läheisemmät sukulaiset, ja niinpä koko ikänsä Hannoverissa eläneestä, englantia tuskin taitaneesta Yrjö I:stä tuli 54-vuotiaana Ison-Britannian kuningas.
Tuore kuningas saapui Isoon-Britanniaan ilman haureudesta pidätettyä vaimoaan, Sophie Dorotheaa, mutta hänellä oli mukanaan kaksi rakastajatarta. Vaimonsa kanssa hänellä olis kaksi lasta: George (Yrjö II) (s. 1683) ja Sophia Dorothea (s. 1687). Myös hänen rakastajattarensa synnyttivät hänelle useita lapsia, jotka tosin eivät olleet perillisen asemassa.
Yrjön pitkien poissaolojen vuoksi luotiin pääministerin virka, jota hoiti ensimmäisenä Sir Robert Walpole.
 |
Edeltäjä: Anna |
Ison-Britannian kuningas 1714–1727 |
Seuraaja: Yrjö II |
