Yrjö Wallin
Wikipedia
Yrjö August Wallin (Georg August Wallin, 24. lokakuuta 1811, Sund, Ahvenanmaa - 23. lokakuuta 1852, Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija. Opiskeltuaan arabian kieltä Pietarissa Wallin teki kolme pitkää matkaa Arabian niemimaalle keisarillisen apurahan turvin. Hänen vanhempansa olivat henkikirjoittaja Israel Wallin ja Johanna Maria Ahrenberg.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Walin kävi Turun katedraalikoulua ja muutti kaupungin palon 1827 jälkeen koulun mukana Raumalle. Seuraavana vuonna hän kuitenkin erosi koulusta ja opiskeli yksityisesti ylioppilaaksi. Vuonna 1829 hän kirjoittautui opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.
Yliopistossa opiskelut sujuivat kohtuullisen hyvin joskin vuonna 1834 sattui välikohtaus, jossa Wallin sekä ylioppilaat E. A: Ingman, M. A. Castrén, Lauri Stenbäck ja muutama muu erotettiin yliopistosta puoleksi vuodeksi. Tämän tapahtuman syynä oli opiskelijoiden oikeuksien loukkaaminen, jota oli ryhdytty julkisesti pohtimaan ja Wallin oli valittu kokouksen puheenjohtajaksi.
Pakkolomalta palattuaan Wallin suoritti filosofian kandidaattitutkinnon pääaineenaan klassiset kielet sekä itämainen kirjallisuus vuonna 1836. Samana vuonna hän pääsi yliopiston kirjastoon yleismääreiseksi amanuenssiksi. Professori G. Geitlinin johdolla hän syventyi tutkimaan itämaisia kieliä, eritoten persiaa ja arabiaa. Hän oli todennut vieraiden kielten opiskelun olevan itselleen helppoa. Erityisesti kielten taitaminen käytännössä osoittautui hänelle helpoksi. Kun A. J. Sjögren vuonna 1838 etsi suomalaista tiedemiestä lähetettäväksi Siperiaan, niin Wallin oli ehdolla. Kuitenkin matkalle valittiin M. A. Castrén.
Vuonna 1839 Wallin julkaisi ja puolusti tohtorinväitöskirjaansa De Praecipua inter hodiernam Arabun linguam et antiquam differentia, jossa hän käsittelee klassisen ja nykyisen arabian pääasiallisia eroavaisuuksia. Pian väittelyn ja väitöskirjan julkaisemisen jälkeen Wallin nimitettiin Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden dosentiksi.
Vuonna 1840 Wallin lähti Pietariin jatkamaan itämaisten kielten opiskeluaan. Hänen opettajinaan Pietarissa olivat Mirza Ismail sekä De Maison persian kielessä ja at-Tantawi arabiassa. Kieliopintojensa lisäksi hän perehtyi huolella kielialueiden ihmisten ajatusmaailmoihin ja tapoihin.
[muokkaa] Tutkimusmatkailija
Helsingin yliopistossa tuli vuonna 1841 haettavaksi matka-apuraha nuorille tiedemiehille. Wallin laati matkasuunnitelman, joka aikalaisten mielestä oli ”merkillisimpiä ja rohkeimpia mitä Suomen mies on milloinkaan laatinut”. Hän ilmoitti aikovansa matkata Egyptiin ja Arabiaan. Jos myönnetyt varat riittäisivät, niin matka jatkuisi edelleen tataariheimojen luokse, jossa hän selvittäisi näiden heimojen ja suomensukuisten kansojen välisen sukulaisuussuhteen. Matkasuunnitelma hyväksyttiin ja Wallin sai matka-apurahansa.
Perusteellisuudesta matkan suhteen kertoo se, että saatuaan tiedon apurahasta Wallin opiskeli lääketiedettä ja harjoitti lääkärintointa myös käytännössä. Matkasuunnitelmiin näet kuului hänen esiintymisensä kiertelevänä lääkärinä. Kuitenkin hän valmistautui myös selviämään alueen oudossa ilmastossa ja hyvin erilaisissa olosuhteissa.
[muokkaa] Matkalle lähtö
Perusteellisten matkavalmistelujen jälkeen Wallin lähti pitkälle matkalleen Helsingistä 28. heinäkuuta 1843. Matkaan lähdettiin komeasti purjelaivalla, joka suuntasi Saksaan ja sieltä matka jatkui Pariisiin. Opiskeltuaan Pariisissa, matka jatkui Marseillen kautta Istanbuliin ja sieltä Aleksandriaan.
Jälleen kerran Wallin toimi perusteellisen pikkutarkasti. Hän täydensi tietojaan ja kielitaitoaan ensin Aleksandriassa ja sitten Kairossa, jonka hän myös valitsi matkojensa kiintopisteeksi. Hän opiskeli ihmisten tapoja ja käyttäytymistä käyden kaupoissa, kahviloissa ja toreilla. Hän perehtyi Islamin uskontoon sekä uskonnon ongelmiin ja dogmeihin. Wallin pukeutui kansanomaisesti ja totuttautui elämään yksinkertaista ja vaatimatonta elämää, jonka hän oletti auttavan autiomaaolosuhteisiin totuttautumisessa. Näin valmistautuneena Wallin oli varma, että hänen ei tarvinnut pelätä ja että hänen sopeutumisensa poistaisi vaarat, joista ilmitulo ja sen seurauksena julistettu kuolemantuomio olisivat pahinta.
Kaikkiaan Wallin vietti tällä matkallaan lähes kuusi vuotta. Hän teki matkoja Kairon ympäristöön ja Niiliä pitkin etelään, aina sen toiselle putoukselle asti. Tällä matkallaan hän tutki perusteellisesti muinaisen Egyptin arkeologisia jäänteitä, joista erikoisesti Theban, Karnakin ja Luxorin muistomerkit saivat hänen huomionsa. Koska Egypti oli vain tutkimusmatkan kiintopiste, niin Wallin teki kaikkiaan kolme tutkimusmatkaa, joista yhden Arabiaan, toisen Palestiinaan ja Syyriaan sekä kolmannen Mesopotamiaan ja Persiaan.
[muokkaa] Islamin pyhät paikat
Vuonna 1845 Wallin lähti ensimmäiselle matkalleen kohden itää. Hän oli pukeutunut beduiinisheikiksi. Karavaanireittejä seuraten hän vaelsi pitkin Siinain erämaata ja saapui Dzhûfin erämaakaupunkiin. Jo tähänastisella matkallaan Wallin oli saanut kokea monia erilaisia vaikeuksia ja ongelmia, mutta karavaaniteitä kulkien hän selviytyi Hailin karavaaniteiden risteykseen. Erämaassa olivat olleet ongelmina janoon nääntyminen sekä ryöstelevät beduiinit, joiden käsiin hän joutui. Matkakassa alkoi kuitenkin ehtyä, ja hänen oli luovuttava aikeista matkata Persianlahden rannalle.
Hän liittyikin monipäiseen pyhiinvaeltajien karavaaniin, joka kulki suoraan Mekkaan. Aiemmin vain harvat eurooppalaiset tutkijat olivat onnistuneet salaa käymään muslimien pyhissä kaupungeissa Medinassa ja Mekassa. Vielä harvempi oli saanut ensikäden tietoja islaminuskoisten menoista ja riiteistä noissa kahdessa kaupungissa. Kuitenkin pyhiinvaeltajan valkoiseen viittaan pukeutunut Wallin vieraili kaikilla pyhillä paikoilla sekä kirjoitti päiväkirjaansa näkemästään ja kuulemastaan tarkat kuvaukset. Hän selvisi uhkarohkeasta tempustaan hengissä.
Muutama kolikko taskussaan hän ryhtyi paluumatkaan ja pääsi ensiksi Dzhiddan satamakaupunkiin, josta pääsi ”aluspahasella” Egyptiin vuonna 1846. Matka oli ollut erinomaisen rasittava, hermoja kysyvä ja väsyttävä. Hän oli kuitenkin viihtynyt hyvin yksinkertaista ja luonnonmukaista elämää viettäneiden paimentolaisten keskuudessa.
[muokkaa] Palestiina ja Syyria
Sairasteltuaan jonkin aikaa Kairossa Wallin lähti vuoden 1846 lopulla virkistysmatkalle Palestiinaan ja Syyrian. Matkan oli tarkoitus olla samalla myös työmatka. Hän kuitenkin poikkesi alkumatkasta luostariin Siinain autiomaassa.
Hän jatkoi matkaansa Palestiinaan ja kävi monilla eri uskontokuntien pyhillä paikoilla. Hän tutustui erityisesti alueen eri etnisten ryhmien elämäntapoihin ja riitteihin. Lisäksi hän oli myös kiinnostunut arabian kielen Syyriassa puhutusta murteesta.
Wallin jatkoi matkaansa aina Damaskokseen ja Baalbekiin saakka. Paluumatkan hän aloitti Beirutista, matkustaen meritse laivalla Aleksandriaan. Hän pääsi lopulta Kairoon vuonna 1847. Kairossa hän koki miellyttävän yllätyksen. Kotimaasta oli saapunut rahalähetys. Tämän yliopiston Aleksanterin-apurahan turvin Wallin saattoi suunnitella kolmatta tutkimusmatkaa autiomaahan. Hänen jo tekemänsä matkat olivat saaneet osakseen paljon huomiota, ei suinkaan vain kotimaassa, vaan myös ulkomailla Euroopassa.
[muokkaa] Mesopotamia ja Persia
Kolmannelle, pisimmälle ja huomattavimmalle matkalleen Wallin lähti vuoden 1847 loppupuolella. Vaiherikkaiden kokemusten jälkeen, matka oli alkanut Siinain eteläkärjestä, Wallin tai Abd Wali, kuten häntä alueella kutsuttiin, saapui Hailiin. Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa matkaa Riadiin ja tavata siellä wahhabilasisten ruhtinas ja koko Nedzhadin ruhtinas Feisal. Tämän jälkeen hänen oli tarkoitus jatkaa matkaa maan sisäosiin. Ilmeisesti matkasuunnitelmaan tuli muutos, koska Wallinin henkilöllisyys ja vääräuskoisuus olisivat paljastuneet, ja hän oli siten joutunut hengenvaaraan.
Koska matkasuunnitelmaan tuli äkillinen muutos, niin Wallin liittyi kohden pohjoista matkanneeseen karvaaniin ja kulki näin halki pohjoisen Arabian ja aina Bagdadiin saakka. Hän on ensimmäinen eurooppalainen, joka on tuosta matkasta suoriutunut.
Matka oli rasittava, ja aikalaislähteet kertovatkin, että Wallin olisi sanonut loppumatkasta - kuumeen, paiseiden ja maksataudin riivaamana - kaipaavansa takaisin sivistyneeseen Eurooppaan. Kuitenkin hän vielä tämän jälkeen keräsi itsensä yhteen yritykseen ja teki lyhyen kierroksen Persiassa. Kuitenkin Persian shaahi oli hiljan kuollut, ja maa yleisen sekasorron vaivaama, joten aika ei ollut kovin suotuisa Wallinin tutkimusmatkalle. Wallinilla oli myös vaikeuksia sopeutua persialaisten mentaliteettiin ja tapoihin. Käytyään Isfahanissa ja Shirazissa hän joutui Persianlahdella myrskyn kouriin ja lopulta pääsi lahden länsirannalle pieneen Basran kaupunkiin.
Hänen matkakassansa oli lopussa ja hän oli eristäytyneenä koko muusta maailmasta. Kuitenkin hän pääsi englantilaisten avulla uudelleen Bagdadiin, jossa lainasi matkarahat ja lähti erämaan kautta Kairoon. Ennen Damaskokseen saapumista beduiinit ryöstivät hänet täysin puhtaaksi, mutta hän kuitenkin selvisi kaupunkiin saakka.
Keväällä 1849 Y. A. Wallin saapui Kairoon ja 9. elokuuta samana vuonna hän nousi Aleksandriassa laivaan, joka kuljetti hänet Italiaan. Sveitsin, Saksan ja Belgian kautta hänen saapui Englantiin.
[muokkaa] Takaisin Euroopassa
Wallin matkusti Euroopassa Lontoosesen, jossa hänen oli tarkoitus sopeutua ilmastomuutoksen, joka olisi häntä vastassa Pohjoismaissa, sekä saattaa painokuntoon keräämänsä kieli- ja kansatieteelliset ainekset. Hän perehtyi Lontoon kirjastoissa Arabiaa koskevaan kirjallisuuteen ja laati englanninkielisen kuvauksen kolmannesta ja viimeisimmästä matkastaan.
Hänen tekstinsä matkalta luettiin Englannin maantieteellisen seuran kokouksessa, jossa hän oli itse läsnä. Raportti herätti ansaittua laajaa huomiota. Raportti julkaistiin seuran aikakausikirjassa vuonna 1851 nimellä: Notes Taken During a Journey Though Part of Northern Araba in 1848. Seura julkaisi Wallinin toisen matkakuvauksen samassa aikakausikirjassa vuonna 1854 nimellä: Narrative of a Journeys From Cairo to Medina and Mecca by Suez, Arabia, Tawila, Al-Jauf, Jubbe, Hail and Nejd, in 1845. Tunnustuksena suurista ansioista Arabian tutkijana seura antoi Wallinille 25 guinean summan. Palkinnon oli edellisenä vuonna saanut David Livingstone.
Itä-Intian Kauppaseuran tekeillä olevaan karttaan hän antoi arvokkaita täydennyksiä ja näistä ansioistaan hän sai kauppaseuran palkinnon. Myös Pariisin maantieteellinen seura antoi Wallinille tunnustuksena suuren hopeamitalinsa. Saksan Itämainen Seura kutsui hänet kunniajäsenekseen ja julkaisi Wallinin tutkimuksen beduiinilauluista: Probe aus einer Anthologie neuarabischer Gesänge, in der Wüste gesammelt (1851-52). Seura julkaisi myös Wallinin teoksen arabian kielen äänteistä Über die Leite des Arabischen und ihre Bezeishung sekä beduiinien kielestä Bemerkungen über die Sprache der Beduinen.
[muokkaa] Takaisin Suomessa
Kuin salaa palasi Wallin takaisin Suomeen 15. kesäkuuta 1850. Syksyn promootiojuhlissa hän nousi keskeiseksi henkilöksi. Hän lisäksi esitti tarkastettavaksi yliopistollisen väitöskirjansa. Teos osoitti hänen syvällisen perehtyneisyytensä arabiankieliseen kirjallisuuteen ja islamilaisen maailman tuntemiseen. Vuonna 1851 Wallin sai nimityksen itämaisen kirjallisuuden professorin virkaan. Jotta oppilaiden olisi helpompi seurata alan opetusta, hän julkaisi pienen arabian kielioppia koskevan teoksen.
Englannin Maantieteellinen seura yhteistyössä Venäjän Maantieteellisen seuran kanssa ehdotti, että Wallin lähtisi uudelle tutkimusmatkalla Sisä-Arabiaan Itä-Intian Kauppaseuran taloudellisesti tukemana. Tästä projektista ei kuitenkaan tullut mitään ja se pahoitti hivenen Wallinin mieltä. Toisaalta kuitenkin sairaus oli alkanut vaivata yhä uupuneempaa tiedemiestä. Vain pari kuukautta myöhemmin kuin tutkijatoverinsa M. A. Castrén myös Wallin koki erämaaseikkailunsa päätepisteen.
Wallinin aloittama laajan matkakertomuksen alun: Georg Aug. Wallins första resa från Cairo till arabiska öknen i april 1845, saattoi julkisuuteen 1853 hänen kuoltuaan B. O. Schauman. Lopullisen Wallinin matkamuistiinpanojen toimituksen on laatinut S. G. Elmgren neljänä niteenä.
[muokkaa] Teoksia
- De Praecipua inter hodiernam Arabun linguam et antiquam differentia, 1839 (väitöskirja)
- Carmen Elegiacum Ibnu-L-Faridi com commentario Abdu-L-Ghanyi, 1850 (professorin väistöskirja)
- Notes Taken During a Journey Though Part of Northern Arabia in 1848, 1851
- Narrative of a Jurneys From Cairo to Medina and Mecca by Suez, Arabia, Tawila, Al-Jauf, Jubbe, Hail and Nejd, in 1845, 1854
- Probe aus einer Anthologie neuarabischer Gesänge, in der Wüste gesammelt (1851-52)
- Georg Aug. Wallins första resa från Cairo till arabiska öknen i april 1845, toim. B. O. Schauman 1853,
- Narrative of the Journey from Cairo to Jerusalem via Mount Sinai, 1855
- Über die Leite des Arabischen und ihre Bezeishung, 1855
- Bemerkungen über die Sprache der Beduinen
- Tutkimusmatkoilla arabien parissa, 1966 (toim. Jussi Aro ja Armas Salonen)
- Källan i fjärran öknen, 1976 ( toim. Göran Schildt)
- Travels in Arabia (1845 AND 1848), 1979
- Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa, Julius Krohn (Gutenberg-projektin sivuilla)
[muokkaa] Lähteet
- M. Trautz (1932): A forgotten explorer of Arabia: G. A. Wallin. in Journal of the Royan Central Asiatic Society Vol 19.
- S.G. Elmgren (1864-1866): Georg August Wallins reseteckningar från Orienten åren 1843-1849, vol. 1-4. Frenckell.
- Knut Tallqvist (1903): Yrjö Aukusti Wallin. Kansanvalistus-seura.
- toim. Knut Tallqvist (1905): Bref och dagsboksanteckningar af Georg August Wallin. Svenska litteratursällskapet i Finland,.
- W.R. Mead (1958): G.A. Wallin and the Royal Geographical Society. in Studia Orientalia, vol. 23.
- toim. Kaj Öhrnberg (1981): G.A. Wallin's notes on Arabia in the 1840s. .
- toim. Markku Löytönen (1989): Matka-arkku : suomalaisia tutkimusmatkailijoita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 951-717-561-2.
- toim. Mikko Vehkavaara (1997): Anti-Xenophobia, Fighting Discursive Xenophobia with G.A. Wallin's Travel Discourse. Lisenssiaatityö.
- Markku Löytönen & Miisa Waismaa (2001): Arabian salaperäinen vaeltaja: Tutkimusmatkaaja G.A.Wallin. toim. Ulpu Marjomaa; 100 Faces from Finland. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 951-746-259-X.
