Zirkonium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Zirkonium | ||||
| Tunnus | Zr | ||||
| Järjestysluku | 40 | ||||
| Luokka | Metalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 4, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 6,52×103 kg/m3 | ||||
| Väri | Hopean valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1789, Martin Heinrich Klaproth | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 91,22 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 155 (206) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 148 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Sr] 4d2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 10, 18, 10, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2125,15 K (1852 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4650,15 K (4377 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 14,02×10−6×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 58,2 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 16,9 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 0,00168 Pa 2125 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 3800 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,4 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,278 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 22,7 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Zirkonium (lat. 'zirconium') on alkuaine, jonka järjestysluku on 40, kemiallinen merkki Zr ja CAS-numero 7440-67-7. Zirkonium on harmahtava metalli, joka on terästä kevyempää ja yhtä kovaa kuin kupari. Zirkoniumia on hyvin vaikea erottaa hafniumista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esiintyneisyys
Zirkonium on hyvin yleinen alkuaine, sitä saadaan mm. Yhdysvalloista, Etelä-Afrikasta ja Sri Lankasta. Zirkoniumia arvellaan olevan jopa kaksi kertaa enemmän kuin kuparia ja sinkkiä, ja kymmenen kertaa enemmän kuin lyijyä.
[muokkaa] Käyttö
Zirkonium on poikkeuksellisen korroosionkestävää, minkä vuoksi sitä käytetään vaativissa erikoistarkoituksissa kuten ydinvoimaloissa polttoainesauvojen materiaalina ja kirurgisissa instrumenteissä.
Zirkoniumoksidia käytetään mm. maalien pigmenttinä. Zirkoniumoksidia käytetään hyvin laajasti lasiteollisuudessa lasin valontaiton parantamiseksi. Zirkoniumoksdia käytetään myös tulenkestävien materiaalien valmistamiseen.
Zirkoniumin mineraali, zirkoni, muistuttaa hyvin paljon timanttia. Koruiksi tarkoitettujen zirkonien väriä voi muuttaa keinotekoisesti radioaktiivisella käsittelyllä.
[muokkaa] Historia
Berliiniläinen apteekkari Martin Heinrich Klaproth löysi zirkoniumin Sri Lankalta vuonna 1789. Vasta 35 vuotta myöhemmin ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius onnistui valmistamaan epäpuhdasta zirkoniumia. Hän pelkisti kaliumheksa-fluorozirkonaattia kaliumin kanssa. Nykyisin pelkistys tehdään magnesiumilla.
Zirkoniumin nimi juontuu arabialaisesta sanasta zargus, joka tarkoittaa kullanväristä.
