Kalium

Kalium (lat. 'kalium') on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on K ja atomiluku 19. Kalium on pehmeä hopean valkoinen alkalimetalli. Kalium tarkoittaa keskiajan latinassa potaskaa, mutta lähtökohtana on alkujaan arabian sana "qali" joka tarkoittaa 'alkalia'. Englanniksi kalium on 'potassium', potaska taas 'potash'.

[muokkaa] Ominaisuudet

Kalium on toiseksi kevyin metalli litiumin jälkeen. Se on jopa vettä kevyempää ja niin pehmeää, että sitä voi leikata veitsellä. Se hapettuu nopeasti, joten sitä säilytetään mineraaliöljyssä. Kalium on radioaktiivista siinä olevan radioaktiivisen kalium-40 isotoopin (0,0118 %) takia. Muun muassa elintarvikkeena käytettävän ns. mineraalisuolan sisältämän kaliumkloridin radioaktiivisuus on n. 16 000 Becquerellia/kg. Kalium-40 isotoopin puoliintumisaika on 1,25 miljardia vuotta ja se hajoaa argon-40:ksi. Näiden isotooppien pitoisuusmittauksia voidaan hyödyntää kivien ja kallioiden iänmäärityksessä.

Kaliumia valmistetaan elektrolysoimalla kaliumkloridia tai kaliumhydroksidia. Kalium reagoi muiden alkalimetallien tavoin kiivaasti veden kanssa. Kun vedessä oleva vety kuumenee se voi syttyä palamaan tai jopa räjähtää. Samoin kuin natrium, kalium reagoi ronskisti myös fluorin ja kloorin kanssa, sekä kuumennettaessa rikin, vedyn ja muiden epämetallien kanssa. Kalium muodostaa yhdisteitä, seoksia ja kiinteitä liuoksia.

Kaliumia

[muokkaa] Historia

Kalium osoittautui alkuaineeksi vasta vuonna 1807, jolloin, Sir Humphry Davy onnistui elektrolyyttisesti eristämään kaliumin.

[muokkaa] Esiintyminen

Kaliumia esiintyy luonnossa merivedessä ja mineraaleissa, kuten maasälvässä, kiilteessä, gneississä ja graniitissa. Tärkeimmät kaliumsuolat ovat sylviitti, sylviniitti, karnaliitti ja kainiitti. Ennen mineraalien löytämistä, oli tuhka ainoa kalium-yhdisteiden lähde.

[muokkaa] Käyttö

Kalium on erityisen tärkeä kivennäisaine, jota elollinen luonto sekä kasvit ja eläimet tarvitsevat. Niinpä kasviaineita poltettaessa syntyvä tuhka sisältää kaliumkarbonaattia, mutta jonkin verran myös natriumkarbonaattia. Nämä yhdisteet määräävät tuhkan emäksisen luonteen, minkä takia tuhkaa on käytetty puhdistusaineena ja saippuaan raaka-aineena jo kauan.

Kasvilannoitteissa käytetään kaliumia. Kasvit ottavat kaliumin maasta ioneina. Kalium säätelee solun osmoottista potentiaalia ja on useiden entsyymien aktivaattori. Kaliumin puute näkyy lehden kärjen ja reunojen solukon kuolemisena.

Kuumennettaessa tai valotettaessa alkalimetalleilla on taipumus irrottaa elektroneja ja tähän perustuu kaliumin käyttö valoherkissä kennoissa.

Potaskaa eli kaliumkarbonaattia on käytetty lannoitteena ja saippuan ja lasin valmistuksessa. Nykyisin kaliummalmi menee lähes kokonaan lannoitteisiin.

[muokkaa] Ravitsemus

Lähes kaikki eliöt tarvitsevat kaliumia.Ihmisessä sitä on yli sata grammaa. Se pitää yllä sähköistä jännitettä hermosolujen solukalvoilla. Kaliumia tarvitaan lihasten rakentumiseen ja munuaisissa. Puute on kuitenkin harvinainen, sillä kasvikset sisältävät sitä runsaasti. Liika kalium on kuitenkin haitallista, mutta ravinnosta sitä ei tule liikaa.