Adaptaatio

Wikipedia

Adaptaatiolle on lukuisia määritelmiä, mutta viime kädessä useimmat asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että se on mikä tahansa eliön ominaisuus, jonka ajatellaan lisäävän eliön kelpoisuutta. Eli toisin sanoen tietty piirre on adaptiivinen, jos kyseinen piirre edistää yksilön tai sosiaalisen ryhmän elossa säilymistä ja/tai lisääntymismenestystä.

Vaihtoehtoisesti voidaan sanoa, että adaptaatio on eliön rakenne, ominaisuus, jokin fysiologinen piirre, käyttäytymisen piirre tai mikä tahansa ominaisuus, jonka olemassaolo lisää yksilön menestystä olemassaolon taistelussa. Useimmat näistä piirteistä ovat muodostuneet luonnonvalinnan kautta. Ne ovat voineet syntyä myös sattumalta, jolloin luonnonvalinta on suosinut niiden säilymistä.

Eliö voi olla myös todella hyvin adaptoitunut ympäristöönsä. Esimerkkinä voidaan mainita keisaripingviinin lisääntymiskausi. Keisaripingviinit parittelevat ja laskevat yhden ainoan munansa antarktiksen talven hankalissa oloissa. Tämän ajoituksen etuna on se, että jälkeläiset kuoriutuvat vasta kevään kynnyksellä ja kasvavat kesällä, jolloin olosuhteet niiden kasvulle ja eloonjäämisille ovat mitä parhaimmat. Hedelmällisyyden laskun vastapainoksi keisaripingviinillä on puolellaan pitkä elinikä ja petojen puuttuminen niiden lisääntymisalueelta.

Jos pohditaan mikä piirre on adaptaatio, todistusaineistoksi ei kelpaa kuin nykyisin havaitsemamme asiat. Adaptaatio ei ole tarkoituksenmukaisuusopillinen prosessi, vaan jälkikäteen tuleva eliminoimisen tai sukupuolivalinnan seuraus. Koska se on jälkikäteen tuleva, ei sen historialla ole mitään merkitystä adaptiivisen arvon kannalta. Adaptaation prosessi on passiivinen.

Usein evolutiivisessa kirjallisuudessa käsitettä adaptaatio käytetään kuvaamaan kahta täysin erilaista asiaa, joka on luonut paljon sekaannusta. Usein käsitettä käytetään virheellisesti kuvaamaan prosessia (adaptaatiota), jolla kyseinen ominaisuus on aktiivisesti hankittu. Esimerkiksi jos ajatellaan kirahvin "adaptoivan" kaulaansa kasvamaan pidemmäksi, ajattelemme, että se on aktiivinen prosessi, jolla on tarkoituksenmukaisuusopillinen pohja. Eliminoinnin tarkoitus ei ole tuottaa adaptaatiota, vaan se on pikemminkin sen sivutuote.

[muokkaa] Preadaptaatio

Preadaptaatiolla tarkoitetaan piirrettä, joka ei alun perin ole muodostunut nykyiseen tehtävään vaan on otettu uuteen käyttöön.[1] Preadaptaation kautta erilaiset sopeumat muuttuvat ajan myötä ja saavat uuden roolin.

Preadaptaation merkitystä on korostettu neutraalissa teoriassa ja kaksoisfunktioteoriassa.

Neutraalissa teoriassa vakaassa ympäristössä mutaation tuottama neutraali ominaisuus säilyy Hardy - Weinbergin lain seurauksesta populaatiossa vakiossa prosenttisuhteessa, ja uuteen ympäristöön siirryttäessä jostain näistä voi olla hyötyä. Esimerkiksi rikkakasvin eläessä luonnossa siemenen koolla ja muodolla on ollut neutraalia vaihtelua, josta osa on ollut sellaista että siemen on joko ollut erittäin pientä tai erittäin samanlaista kuin jonkun viljelykasvin siemen; Tämä ominaisuus on sitten muuttunut hyödylliseksi kun ihminen on aloittanut viljelyn; erittäin pienten ja viljelykasvin siemenen kaltaisten rikkakasvinsiementen erottelu on vaikeaa. Tällöin uusi valintapaine on muuttanut vanhan neutraalin ominaisuuden adaptaatioksi.

Kaksoisfunktioteoriassa olennaista on se että jollakin myöhemmin kehittyneellä elimellä tai toiminnalla on aluksi ollut jokin muu funktio. Esimerkiksi kalojen uimarakosta on kehittynyt keuhkot ja nisäkkäiden välikorvan luut matelijoiden leukanivelen luista.

[muokkaa] Lähteet

• Ernst Mayr - Evoluutio, WSOY, 2003, ISBN 951-0-27897-1