Teleologia
Wikipedia
Teleologia on a) filosofinen oppi, jossa pohditaan tarkasteltavan kohteen (esimerkiksi jonkin toiminnan) tavoitetta b) oppi esimerkiksi kaikkeuden rakenteen ja järjestyksen tarkoitusperäisyydestä. Teleos (kreikkaa, "täydellinen", "kokonainen") tulee kreikan kielen sanasta telos ("lopputulos").
Teleologia liittyy muun muassa Aristotelesta kiehtoneeseen muutoksen teemaan, johon liittyvät syyt, joista muutokset johtuvat, ja ovat olemassa juuri tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.
Aristoteleen filosofiassa syyt oli jaettu neljään osaan:
- Aineellinen eli materiaalinen syy, eli aine josta asiat on tehty.
- Muodollinen eli formaalinen syy, eli muoto tai olemus, joka on malli sille, millainen asian tulisi olla.
- Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa. Tämä vastaa nykyistä käsitystä kausaalisesta syystä.
- Päämääräsyy tai finaalinen syy, eli tarkoitus tai loppu, johon on tarkoitus päästä.
Teleologiassa finaaliset syyt ovat kaikkein tärkeimpiä.
Eräs perinteinen argumentti jumalan olemassaololle on teleologinen todistus eli luonnon järjestyksen todistus, väittäen maailman näyttävän palvelevan tiettyä tavoitetta ja järjestystä kaaoksen sijaan, jolloin se olisi rationaalisen olennon luoma.
Teleologinen selittäminen muistuttaa funktionaalista selitystä. Monet pitävät asioiden teleologisia selittämistä näennäistieteenä, osittain koska niihin usein liittyy ilmiöitä luovan henkilön subjektiivisiakin näkemyksiä, osittain koska teleologisesti on helppo selittää mitä vain.
Väärä teleologia syntyy, kun joku väittää ilman hyviä perusteluja, että X aiheuttaa Y:n, koska Y:n täytyy tapahtua.
Etiikassa teleologia on deontologian vastakohta. Deontologia keskittyy tekoihin, velvollisuuksiin ja käytäntöön sinällään riippumatta lopputuloksista tai tavoitteista. Teleologinen etiikka määrittää eettisyyden määräytyvän tekojen seurausten, eikä sinällään tekojen itsensä tai henkilöiden ominaisuuksien perusteella.
