Akaattikotilo
Wikipedia
| Akaattikotilo | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Akaattikotilo (Achatina fulica) on nilviäinen, joka on kotoisin itäisen Afrikan sademetsistä, mutta josta se on toissavuosisadalta alkaen levinnyt jopa Tyynenmeren alueelle asti kiertäen trooppisen Aasian kautta. Osa muuttaneista kotiloista on mm. kulkeutunut hedelmäkuljetusten mukana. Suurimman syyn akaattikotiloiden levinneisyydestä selittää se, ettei se ole kohdannut tarpeeksi luonnollisia vihollisia, jotta nämä olisivat kyenneet rajoittamaan sen suurelle alueelle levinnyttä muuttoa.
Aikuinen akaattikotilo on yleensä 15–20 cm pitkä. Sen kuori on salottisipulin muotoinen, noin kaksi kertaa halkaisijansa korkuinen. Kotilo on ruskearaitainen, pehmeä vartalo tasaisen ruskea ja sarvet hiukan vartaloa tummemmat.
Akaattikotiloita pidetään myös lemmikkeinä, joka on ainakin näiden ruokavalion puolesta helppoa - akaattikotiloille kelpaavat syötäväksi niin hedelmät, kasvikset, sienet kuin lihakin. Akaattikotilo tarvitsee terraarioksi vähintään 20 litraa per kotilo, pohjalle noin 5 cm lannoittamatonta turvetta tai multaa, sen lisäksi terraarioon pitää hankkia seepiansuomu, jota kotilo tarvitsee kuoren muodostukseen. Ruokakuppi ei ole välttämätön, mutta sisustuksen kannalta kiva.
Akaattikotilo on kaksineuvoinen. Se laskee vuodessa 5-6 munarypästä, jokaisessa noin 500 munaa. Se saavuttaa lisääntymisiän alle puolivuotiaana, mutta elää usein 4–6-vuotiaaksi asti. Akaattikotilo on lemmikkieläin helppohoitoisemmasta päästä mutta sitäkään ei suositella pikkulapsille ja vastuu on aina viime kädessä vanhemmilla jos kotilo otetaan lemmikiksi lapselle.
