Alalaji
Wikipedia
Alalaji on tieteellisessä luokittelussa lajin jälkeen seuraava pienempi yksikkö (eli taksonominen taso). Tieteellisissä yhteyksissä alalaji osoitetaan usein lyhenteellä subsp. tai ssp.
Alalajia käytetään joskus rodun synonyyminä, mutta biologiassa ne tarkoittavat hieman eri asioita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Määritelmiä
Alalajilla ei ole yksiselitteistä biologista määritelmää, vaan sen rajaamistapa riippuu eliöryhmästä samaan tapaan kuin lajilla. Yleisesti alalajilla tarkoitetaan keskenään lisääntyvää perinnöllisesti yhtenäistä ryhmää saman lajin yksilöitä, jotka eroavat muista vastaavista ryhmistä omaisuuksiltaan ja perintötekijöiltään.[1] Alalajit pystyvät risteytymään keskenään, mutta risteymien hedelmällisyys on yleensä merkittävästi heikentynyt. Tämä määritelmä soveltuu vain suvullisesti lisääntyviin eliöihin.[2]
Alalajien erottelussa voidaan käyttää erilaisia ominaisuuksia, esimerkiksi eroja rakenteessa (lehtien muoto, siipisulkien määrä, luiden mitat) ekologiassa (erot pariutumisrituaaleissa) ja perintötekijöitä. Erilaisuuksien määrälle ei ole asetettu alarajaa, mutta hyvin pieniä eroavaisuuksia ei yleensä oteta huomioon.
Suvullisesti lisääntyvillä eläimillä alalaji voidaan määritellä ryhmäksi populaatioita, jotka asuttavat osaa lajin levinneisyysalueesta ja ovat taksonomisesti erilaisia muista saman lajin populaatioista.
Kasveilla alalaji voidaan määritellä populaatioksi, joka muodostaa tuntomerkeiltään yhtenäisen alueellisen ryhmän.[2]
Usein kaksi alalajia muodostaa ns. kliinin: katkeamattoman sarjan välimuotoja, jossa niiden perinnölliset ominaisuudet vaihettuvat vaihtuvat siirryttäessä maantieteelliseltä alueelta toiselle.[1] Usein kliini on maantieteellisesti melko kapea suhteessa alalajien levinneisyyteen. Esimerkkinä tästä on västäräkki, jonka kaksi eurooppalaista muotoa pariutuvat keskenään Manner-Euroopan länsirannikolla.lähde?
Kaikilla lajeilla ei ole alalajeja. Laji voi olla perinnöllisesti yhtenäinen tai lajinsisäinen muuntelu voi olla liukuvaa, jolloin selkeitä ryhmiä ei ole olemassa. Tasapaino luonnonvalinnan voimakkuuden ja geenivirran välillä määrää tapahtuuko lajilla paikallista erikoistumista, joka voi johtaa alalajin syntyyn.[2]
[muokkaa] Nimen kirjoittaminen
Eläintieteessä alalaji on alin virallinen taksonominen taso. Alalajin nimi on kolmiosainen: kaksiosaisen lajinimen perään lisätään alalajia osoittava lisänimi, esim. Phoca hispida saimensis (saimaannorppa).[2]
Kasvitieteessä alalaji osoitetaan lyhenteellä subsp. tai ssp. Tason määrite kirjoitetaan tieteellisessä nimessä lajinimen jälkeen, esim. Angelica archangelica ssp. litoralis (meriputki).[2]
Alalajia pienemmät viralliset taksonomiset tasot ovat muunnos (latinaksi varietas, lyhenne var.) ja muoto (lat. forma, lyh. f.).[2]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Tirri, Rauno ym. (2001): Biologian sanakirja. Otava. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 Winston, Judith E. (1999): Describing Species - Practical Taxonomic Procedure for Biologists. Columbia University Press. ISBN 0-231-06825-5.
