Varis
Wikipedia
Varis | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Varis (Corvus cornix) on ihmisasutuksen lähellä viihtyvä helposti havaittava lintu. Siitä, onko nokivaris (Corvus corone) variksen musta muoto eli alalaji, vai oma laji, on kahdenlaista näkemystä. Tällä hetkellä Suomen lintujen lajiluettelossa on vain varis.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Varis on pituudeltaan noin 47 senttimetriä ja painaa noin puoli kiloa. Variksen höyhenpeite on suurimmaksi osaksi tuhkanharmaa lukuun ottamatta kiiltävänmustaa päätä, kurkkua, reisiä, siipiä ja pyrstöä. Nokka ja jalat ovat mustat. Sukupuolet ovat samannäköiset. Variksen käheä, hieman värisevä raakunta on yleisesti tunnettu.
[muokkaa] Levinneisyys
Varis elää Pohjois-Euraasiassa, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Variksen levinneisyysalue rajautuu itä- ja länsisuunnassa nokivariksen levinneisysalueeseen. Euroopassa raja kulkee Pohjois-Schleswigistä Lyypekinlahden kautta Elben keskijuoksulle ja jatkuu sitten Elbeä ja Moldauta pitkin Alpeille. Rajan pohjois-, itä- ja eteläpuolella elää tavallinen varis. Lisäksi varis elää Irlannissa ja Pohjois-Skotlannissa. Afrikassa varista esiintyy myös Egyptissä Niilin varrella.[1]
Levinneisyysalueensa eteläosissa varis on paikkalintu, pohjoisosissa, kuten Suomessa, osittaismuuttaja. Varis on luultavasti elänyt luonnontilaisessa Suomessa vain järvien ja meren saaristoissa, ennen kuin on ihmisen toimintaa hyödyntäen levinnyt koko maahan viljelmien ja asutuskeskusten liepeille.
Suomessa pesii 200 000–300 000 varisparia.
[muokkaa] Elintavat
[muokkaa] Ravinto
Varis on kaikkiruokainen. Se syö jätteitä, raatoja, viljaa jne. Saaristossa se ryöstää vesilintujen ja lokkien pesistä munia ja poikasia. Varis osaa rikkoa nilviäisten ja rapujen kuoret lentämällä ensin korkealle ja pudottamalla sitten ruuan kalliolle.[2] Varis on oppinut hyödyntämään kaatopaikkoja ja etsimään tienvarsilta auton alle jääneitä eläimiä ja muuta syötävää.
Kaupunkiympäristössä esiintyy joillakin variksilla siipien kyynärsulkien kehityshäiriötä, jonka seurauksena on siipien kantokyvyn heikkeneminen tai pahimmassa tapuksessa lentokyvyttömyys. Vioittuneet siivet ovat usein mustavalkoisen kirjavat. Häiriön uskotaan aiheutuvan yksipuolisesta ravinnosta, nimenomaan liiasta vaaleasta leivästä. Varmoja todisteita tästä ei ole.[3]
[muokkaa] Pesintä
Naaras rakentaa pesän kuivista oksista, maasta ja savesta havupuun tai harvoin lehtipuun latvaan. Ulkosaaristossa pesät sijaitsevat matalissa pensaissa tai katajissa, usein myös maassa. Pesämaljassa on pehmusteina höyheniä, karvoja, kankaanpaloja ym. Varis tekee joka vuosi uuden pesän; vanhoja pesiä hyödyntävät muut lintulajit.
Varis munii huhti-toukokuussa. Etelä-Suomessa muninta voi alkaa jo maaliskuun lopussa. Munia on kolmesta kuuteen, keskimäärin 4,6, ja ne ovat vihreitä ja ruskeapilkkuisia. Yleensä vain naaras hautoo niitä 18–19 vrk, ja koiras vahtii sillä aikaa pesän lähettyvillä. Poikaset kuoriutuvat eri päivinä. Molemmat emot ruokkivat poikasiaan venyvästä kurkkupussista oksentamallaan ravinnolla. poikaset pysyvät pesässä 31–32 vrk. Varikset ovat sukukypsiä kaksivuotiaina eli kolmantena kalenterivuonna syntymästään.
[muokkaa] Talvehtiminen
Suomessa sekä muuttavien että talvehtivien varisten osuus on suuri. Varikset muuttavat lokakuussa, mutta Itämeri ohjaa eri alueiden varikset eri muuttoreiteille ja talvehtimisalueille. Länsi-Suomen varikset muuttavat Ahvenanmaan kautta Etelä-Ruotsiin, Tanskaan ja Pohjanmeren maihin. Itä-Suomen varikset taas ylittävät Suomenlahden ja vaeltavat Itämeren itäpuolta Puolaan ja Saksaan. Linnut palaavat käyttämiään reittejä takaisin maalis-huhtikuussa.
Pesimäajan ulkopuolella varikset muodostavat suuria parvia, joissa voi olla kymmeniä, satoja tai jopa tuhat lintua. Nuoret ja ilman pesimäpiiriä jäänet varikset liikkuvat myös kesäisin parvissa. Talviparvet hakevat ruokaa kaatopaikoilta ja satamista ja hajaantuvat omakotitalojen ja maatilojen tunkioille. Nämä ihmisen tarjoamat ravinnonlähteet mahdollistavat variksen pysyttelyn Suomessa talven yli.
[muokkaa] Muu käyttäytyminen
Varikset lentävät aamuhämärissä vakituiseen kokoontumispaikkaansa, esimerkiksi jonkin rakennuksen katolle tai korkeaan puuhun. Sieltä ne hajaantuvat ruokaa etsimään. Ne kuljeskelevat vähän aikaa lajitoverinsa kanssa sellaisen tavatessaan. Keskipäivällä varikset lepäilevät tuuhean puun oksien kätköissä. Iltapäivän ne kiertelevät taas ravinnonhaussa, kunnes illan tullen hakeutuvat perinteiseen yöpymispaikkaansa johonkin kuusikkoon tai männikköön kaupungeissa myös puistojen lehtipuihin. Variksia kokoontuu sinne paljon laajalta alueelta, mutta ne liikkuvat siellä niin äänettömästi, ettei kuulu kuin siipien havinaa.
Varis on luonteeltaan utelias ja kekseliäs lintu. Se on lähes yhtä oppimiskykyinen kuin korppi. Suomessa varisten on havaittu osaavan vetää kalastajien avantoihin jättämiä siimoja ylös, minkä jälkeen linnut poimivat niistä kalat.[4]
Toisaalta varis myös tarkkailee ympäristöään tiivisti. Varikset alkavat rääkyä petolinnun nähtyään ja hätyyttävät sitä niin innokkaasti, että ihmisenkin pitäisi huomata jotakin yllättävää tapahtuneen. Variksia saalistavat kettu, näätä, muutto- ja kanahaukka ja huuhkaja, mutta ne eivät uhkaa lajia sen pitkäikäisyyden ja hedelmällisyyden ansiosta.
[muokkaa] Varisten metsästys
Variksia metsästetään loppukesällä riistanhoidollisessa tarkoituksessa. Varikset houkutellaan metsästäjän piilokojun lähelle huuhkajapatsaalla, joka asetetaan puun latvaan tai korkean tolpan nokkaan. Houkuttelemiseen käytetään myös varisten ääniä, joita tuotetaan esimerkiksi akkukäyttöisellä vahvistimella.
Aseena käytetään haulikkoa ja patruunoina varsinaisia metsästyspanoksia, ei siis kiekkoammuntaan tarkoitettuja panoksia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Lähdeviitteet
- ↑ Richard Porter, David Cottridge: A photographic guide to birds of Egypt and Middle East. Kairo: The American University in Cairo Press 2000. ISBN 977-424-617-9
- ↑ Desmond Morris: Miksi seepralla on raidat? s. 143
- ↑ Suomen Luonto, syyskuu 2004 s. 39, Seppo Vuolannon kirjoitus
- ↑ ARKive: Hooded crow (englanniksi)
[muokkaa] Yleiset lähteet
- Suomen eläimet: linnut. Weilin+Göös 1984, 11. painos. ISBN 951-35-4755-8 Linnut-osan päätoimittaja Olavi Hildén.
- Lemmetyinen, Risto, Rantamäki, P. & Uusitalo, Raimo 1977: Saaristomerellä pesivien lapintiirojen, kalasääskien ja varisten DDT- ja PCB-pitoisuuksista. - Lintumies 12:108-117. LYL.
- Juhani Lokki, Jörgen Palgren: Suomen ja Pohjolan linnut. WSOY 1997. 4. painos. ISBN 951-0-21560-0
- Zoo 4.
- Merilä, Eino 1982: Lumessa kylpevä elättivaris. - Lintumies 2.1982 s. 99. LYL.
- Milonoff, Markku 1981: Havaintoja varisten yöpymisestä. - Lintumies 3.1981 s. 118-121. LYL.
- Saarnisuo, Niilo 1982: Variksen myöhäinen pesintä. - Lintumies 1.1982 s. 44. LYL.
- Stén, Ilkka 1987: Variksen vuosia. - Lintumies 1.1987 s. 36. LYL.
- Tenovuo, Rauno 1963: Zur Brutzeiclichen Biologie der Nebelkrähe (Corvus corone cornix L.) im Äusseren Schärenhof Sudwestfinnlands. - Ann. Zool. Soc. "Vanamo" 25.5:1-147.
- Ylimaunu, Onni 1983: Varis hukutti naurulokin. - Lintumies 4.1983 s. 177. LYL.