Asetelma (maalaustaide)

Wikipedia

Francisco de Zurbarán: Bodegón (Asetelma keramiikkavaaseilla) 1636.

Asetelma (saks.=Stilleben, engl.=still life, aikaisemmin suomeksi hiljaiselo) on maalaus tai piirustus hedelmistä, riistaeläimistä tai talousesineistä.

Asetelmamaalauksen genre liittyy pohjoiseurooppalaisen taiteen perintöön, esimerkiksi saksalaiseen, hollantilaiseen tai englantilaiseen taiteeseen. Vaikka asetelmia maalattiin jo antiikin Roomassa ja renessanssin aikana, ne olivat yleensä maalauksen sivussa tai vain osa sitä ja korostivat ihmisen toimintaa, kuten hedelmäasetelma Caravaggion maalauksessa Baccus.

Asetelma on esitys arjen läheisistä esineistä. Se oli suosittu 1600 -luvun Hollannissa kahdesta syystä: maan taide ei ollut vahvan kirkollisen vallan suojeluksessa ja nouseva luokka porvaristo arvosti maalaustaidetta sekä esteettisenä kohteena, että kaupankäynnin välineenä.

Asetelmissa käytetään usein trompe l'oeil tekniikkaa, jossa viitataan osoittelevasti voimakkaan kuvasyvyyden illuusioon. Esimerkiksi Ambrosius Bosschaert vanhemman asetelmat ovat usein trompe l'oeil maalauksia.

Asetelmaa pidetään myös erinomaisena maalauksen tai piirtämisen harjoitus- ja opiskeluaiheena.

[muokkaa] Katoavaisuuden symboli

Toisinaan Hollannin asetelmamaalauksissa oli myös vanitas, joka oli varoitus katsojalle, jotta hän ei ryhtyisi hulluttelemaan jokapäiväisen elämän aisteja houkuttelevien mukavuuksien kanssa. Toisissa asetelmissa saattoi olla piilotettuna raamatullisia teemoja.

Vanitas oli osa laajempaa aihepiiriä, jota kutsuttiin sanaparilla memento mori. Tämän latinankielisen sanonnan voisi kääntää: Muista, että olet kuolevainen, tai Muista, että kuolet, tai Muista oma kuolemasi. Se on useidenkin taiteenlajien ja teosten aiheena, mutta niiden kaikkien tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä heidän omasta kuolevaisuudestaan.

Maalaustaiteen hierarkkisesti määritellyt genret alkoivat menettää vaikutustaan 1800 -luvulla. Asetelma, joka oli aikaisemmin katsottu vähempiarvoiseksi genreksi, vaikutti avantgardetaiteessa esimerkiksi impressionistien ja van Goghin teoksissa ja erityisesti Cezannen maalauksissa, joissa asetelmaan panostettiin historiamaalauksen kaltaisella monimutkaisuudella.

1900-luvun modernismin maalaustaide käytti asetelmaa useisiin innovaatioihin ja kubistit, futuristit ja surrealistit käyttivät vanhaa maalaustaiteen lajia teoksissaan. Nykytaiteen keinona installaatio eli valmiista esineistä koostuva asetelma tilassa on jatkoa asetelmamaalaukselle.

[muokkaa] Käsitteen alkuperä suomen kielessä

Sanaa asetelma käytti ensimmäisen kerran julkisesti kirjailija, kriitikko, taidemaalari ja metsänhoitaja H.Ahtela alias Einar Reuter vuonna 1917 ilmestyneessä monografiassa, jonka otsikko oli Helena Schjerfbeck. Tässä kirjoituksessa julkaistu käsite yleistyi myöhemmin kielenkäyttöön. Aikaisemmin suomen kielessä käytettyä sanaa "hiljaiselo" kirjoittaja piti omien sanojensa mukaan mahdottomana.

[muokkaa] Asetelmamaalauksia

Pompejilaisen taidemaalarin asetelma hedelmäkorilla ja ruukuilla, n. 70.	Michelangelo Caravaggio, Bacchus, 1593-94	Jan van Eyckin Arnolfinien hääkuva vuodelta 1434 on henkilökuva, mutta...	...siinä on myös asetelmamaalauksen elementtejä. Yksityiskohta edellisestä maalauksesta.
Yksityiskohta edellisestä maalauksesta.	Yksityiskohta edellisestä maalauksesta.	Ambrosius Bosschaert vanhempi, Kukka-asetelma, 1614.	Pieter Claesz, Vanitas asetelma, 1630.
Juriaen van Streeck, Asetelma (vanitas), n. 1670.	Jean-Baptiste Siméon Chardin, Asetelma, 1760.	Claude Monet, Asetelma anemoneilla, 1885.	Vincent van Gogh, Auringonkukka-asetelma, 1888.
Paul Cézanne, Omena-asetelma, 1890.	Paul Cézanne, Inkivääriruukku ja hedelmiä, 1895.	Egon Schiele, Saviastioita, 1918.	Juaan Gris, Asetelma ja bordeauxviinipullo, 1919.