Kubismi

Wikipedia

Juan Gris, Sälekaihdin, 1914

Kubismi on pääasiassa maalaustaiteen ja kuvanveiston, sekä joissakin maissa taideteollisuuden ja arkkitehtuurin suuntaus 1900-luvun alussa. Nimeä käytettiin aluksi ironisena kommenttina.

Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä. Tausta ja esineet tai hahmo tunkeutuvat toisiinsa luoden moniselitteisen onton tilan, joka on ominaista kubismille.

Kubismin kehittivät Pablo Picasso ja Georges Braque. Ensimmäisenä kubistisena maalauksena pidetään Picasson teosta "Avignonin naiset" (1906–07). Suomessa monet taiteilijat kiinnostuivat kubismista, mutta vain muutamat, kuten Ilmari Aalto, Gösta Diehl tai Unto Pusa, tarttuivat siihen syvällisemmin.

Kubismin katsotaan päättyneen ensimmäisen maailmansodan alkamisen (1914) aikoihin. Mutta Tšekinmaassa kehittyi omalaatuinen kubismin suuntaus, jonka teokset kattoivat enemmän taiteenaloja kuin Euroopan kubismi yleensä.

[muokkaa] Kubismin vaiheita

Roger-Noël-François de La Fresnaye, Istuva mies, 1914.

[muokkaa] Fasettikubismi (n. 1907–09)

Fasettikubismin lähtökohtana oli Cezannen taide ja hänen neuvonsa "tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla".

Sen kohteina olivat enimmäksen maisemat.

[muokkaa] Analyyttinen kubismi (n. 1910–12)

Analyyttisen kubismin väriasteikkona oli harmaanruskea ja kohteina yksinkertaiset asetelmat.

Suuntaukseen liittyviä taiteilijoita olivat mm. Fernard Léger ja Juan Gris.

[muokkaa] Synteettinen kubismi (n. 1912–14)

Synteettinen kubismi merkitsi palaamista rikkaampaan väriasteikkoon, minkä lisäksi teoksiin otettiin mukaan "todellisuuden" osia esimerkiksi lippujen tai lehtiotsikoiden muodossa, minkä voidaan myös katsoa olleen kollaasin synnyn.

[muokkaa] Tsekkiläinen kubismi

Tsekinmaan kubistista arkkitehtuuria. Josef Chocholin 1912-1913 suunnittelema rakennus.

Terävät kulmat, vinot tasot ja kristallinmuotoiset hahmot luonnehtivat tšekkiläistä kubismia. Suuntauksen kuumeisimmat ajat olivat 1910–14. Radikaali arkkitehtinelikko Pavel Janak, Josef Gocar, Josef Chochol ja Vlastislav Hofman innostuivat Braquen ja Picasson teoksista kehittäen maalaustaiteessa ja kuvanveistossa esiintyneitä kubismin ideoita muotoiluun ja arkkitehtuuriin.

Tšekin kubistit uskoivat, että esineen sisäisen energian voi vapauttaa särkemällä perinteisen muotoilun pysty- ja vaakasuuntaiset pinnat. Yhdistämällä kulmikkaat tasot arjen esineiden muotoiluun he yrittivät saada aikaan dynaamista muotoilua, joka synnyttäisi taideteoksia. Pyramidi oli Tšekin kubistien arkkitehtuurin korkein pyrkimys ja kristalli ihanteellisin luonnonmuoto.

Radikaalia kubistista muotoilua sovellettiin mm. astioihin, huonekaluihin ja typografiaan. Arkkitehtuurissa suunniteltiin monenlaisia rakennuksia huviloista toimistorakennuksiin. Tšekin kubismiin voi tutustua kubistisessa rakennuksessa, joka on Prahan Kansallisgallerian ylläpitämä Tšekkiläisen kubismin museo Mustan Jumalanäidin talossa Celetna-kadun ja Hedelmätorin kulmassa Prahan vanhassa kaupungissa.