Impressionismi

Wikipedia

Claude Monet, Impressio: auringonnousu, 1873.)

Impressionismi oli taiteen suuntaus, joka vaikutti 1860-luvulta 1900-luvun alkuun. Sen ideana oli vangita vaikutelma (impressio) tietystä hetkestä jättäen tarkan sommittelun ja yksityiskohdat toisarvoisiksi. Suuntaus on saanut nimensä Claude Monet'n maalauksesta Impressio: auringonnousu (1873), jota eräs kriitikko nimitti impressionistin tekemäksi. Impressionistit olivat aikansa vallankumouksellisia taiteessa, sillä he hylkäsivät perinteiset säännöt ja tekniikat.

[muokkaa] Kapina akatemiaa vastaan

1800-luvun Ranskassa taidetta valvottiin perusteellisesti. Kaunotaiteiden akatemia Pariisissa valitsi työt, jotka kelpuutettiin vuosittaisiin taidenäyttelyihin. Akateemisen taiteen perinteen mukaan aiheiden tuli olla lähinnä historiallisia ja maalausjäljen huolellisesti viimeistellyn näköinen.

Kun akatemia hylkäsi Edouard Manet'n maalauksen Aamiainen nurmikolla, joka sisälsi alastoman naisen ja kaksi miestä nurmikolla, päätti ryhmä taiteilijoita perustaa oman näyttelyn, niin sanotun reputettujen salongin salonkinäyttelyn vastapainoksi vuonna 1874. He olivat ensimmäisiä impressionisteja ja liikkeen varhaisina vuosina 1874 - 1886 varsinkin suuri yleisö arvosteli impressionismia ankarasti.

Impressionistit saivat kuitenkin runsaasti huomiota ja ryhmän jäsenistä Claude Monetin maalaukset saivat huomiota Ranskan ulkopuolella Englannissa ja Yhdysvalloissa, sekä muissa maissa. Myöhemmin maalaustaiteen kehitys johti postimpressionismin ja edelleen ekspressionismin syntyyn.

[muokkaa] Valo ja väri

Impressionistit kuvasivat vaikutelmia jokapäiväisen elämän hetkistä. He käyttivät puhtaita, paksuja värejä lyhyin siveltimenvedoin, jopa pelkin pistein. Värien sekoittamista vältettiin, koska ajateltiin, että katsojan silmä yhdistää värit kokonaisuuksiksi. Mustaa käytettiin harvoin. Nämä keinot vaikuttivat siihen, että maalauksista tuli eläviä.

Valon ja varjon aikaansaamilla värisävyillä oli suuri merkitys vaikutelman syntyyn, ja niitä tutkittiin tarkoin. Impressionismi ja sen seuraaja postimpressionismi kehitti juuri valon ja värin tutkimusta ja välitti tietoa niistä taiteilijoille.

Taiteilijat eivät enää maalanneet pelkästään ateljeessaan, vaan lähtivät ulos etsimään aiheita, joita voitiin tavoittaa suoran näköhavainnon avulla. Ennennäkemätöntä oli myös se, että he saattoivat maalata teoksen nopeasti valmiiksi paikan päällä. Näin impressionistien piiristä yleistyi 1800-luvun lopulla plein air -maalaus eli ulkoilmamaalaus.

Impressionistien aiheet kuvasivat usein aikansa uusimman tekniikan aikaansaannoksia, höyrylaivoja ja kaupunkikeskustan ja maaseudun välistä suburbaania seutua.

[muokkaa] Impressionismi musiikissa

Musiikin historiassa impressionismi liitetään yleensä Claude Debussyn musiikkiin. Hänen musiikilleen ja kuvataiteiden impressionismille on yhteistä vaikutelmien ja tunnelmien kuvailu sekä (äänen)värien tärkeys. Debussy loi kuvataiteilijoiden tavoin teoksia, joissa oli perinteisistä muodoista poikkeavia piirteitä: kertovuuden ja kehittelyn sijaan tärkeä ominaisuus on kuvallisuus. Toisinaan myös osaa Maurice Ravelin musiikista kutsutaan impressionistiseksi.

[muokkaa] Valo- ja ulkoilmamaalaus Suomessa

Impressionistinen maalaustapa levisi Pariisista käsin ja 1800-luvun lopulla se oli Japania myöten eräs taiteen suuntaus lähes kaikissa maissa. Suomalaiset taiteilijat, jotka asuivat 1800-luvun lopulla Ranskassa, tunsivat varsin hyvin uuden maalaustyylin. Monet kokeilivat uutta valomaalausta, kuten sitä joskus suomeksi kutsuttiin, mutta kuitenkaan kukaan suomalainen taiteilija ei syventynyt impressionismiin. Naapurimaistamme Venäjällä ja Ruotsissa oli impressionistitaiteilijoita.

Miksi suomalaiset taiteilijat eivät omaksuneet impressionismia, kuten lähes kaikissa muissa Euroopan maissa oli tapahtunut? Pyrkimys kansalliseen itsenäisyyteen, oman kansallisen kulttuurin ja identiteetin kasvattaminen oli niin syvästi juurtunut kotimaisen taiteeseen 1800-luvun lopulla, että Pariisin muoti sai jäädä kokeilujen asteelle. Impressionismille ei ollut tilausta eikä markkinoita kotimaassa ja modernismin läpimurto tapahtui maassamme vasta 1900-luvun alussa.

Impressionistien mukana tullut ulkona tapahtunut välitön maalaustapa, ulkoilmamaalaus sai sen sijaan runsaasti kannatusta suomalaistaiteilijoiden keskuudessa. Impressionismi näkyi siis maalausotteessa ja maalausten ilmapiirissä, uuden välittömän asenteen omaksumisessa maalausprosessiin.

[muokkaa] Impressionistisia maalauksia

Edouard Manet Baari Folies-Bergèressä, 1881.	Edgar Degas, Absintti, 1876.	Claude Monet, Vesililjoja, 1899,	Berthe Morisot, Eugène Manet Isle of Wighilla, 1875.
Camille Pissarro, Boulevard Montmartre, 1897.	Pierre-Auguste Renoir, Kylvyn jälkeen, 1910.	Alfred Sisley, Puutarha Louveciennessa lumessa, 1874.	Gustave Caillebotte, Katu Pariisissa sateisena päivänä, 1877.