Chris Amon
Wikipedia
Christopher Arthur Amon (s. 20. heinäkuuta 1943, Bulls, Uusi-Seelanti) on entinen kilpa-autoilija, Formula 1 -kuljettaja.
Chris Amon on menestyneimpiä niistä F1-kuljettajista, jotka eivät koskaan yltäneet osakilpailuvoittoon. Hän oli todellinen epäonnen soturi, the unluckiest hero, kuten häntä kutsuttiin. Amon ajoi Formula ykkösissä 14 kautta ja osallistui kaikkiaan 96 GP-kilpailuun. Hän saavutti kolme kakkossijaa ja kahdeksan kolmossijaa, mutta ei ensimmäistäkään voittoa. Hänelle kirjattiin viisi paalupaikkaa ja kolme kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä hän keräsi kaikkiaan 83.
Amon oli kaikkien aikojen nuorimpia F1-kuljettajia ajaessaan ensimmäisen GP:nsä vain 19-vuotiaana. Todellisen mahdollisuutensa hän sai 1966, kun Ferrari palkkasi lupaavan nuorukaisen Lorenzo Bandinin, Mike Parkesin ja Ludovico Scarfiottin rinnalle kaudeksi 1967.
Amon nousi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle Monacossa 1967. Saavutusta ei Ferrarilla juhlittu, sillä Bandini ajoi samassa kisassa rajusti ulos ja menehtyi. Loppukauden ajan Amon oli Ferrarin ainoa kuski, sillä myös Parkes loukkaantui ulosajossa, ja Scarfiotti vetäytyi sarjasta. Kauden saldoksi tuli Amonille 20 pistettä ja neljäs sija MM-sarjassa, paras sijoitus miehen F1-uralla.
Seuraavalla kaudella Amon ajoi kolme paalupaikkaa perätysten, mutta yhdessäkään näistä kisoista Ferrari ei kestänyt loppuun saakka. Ehkä lähimpänä voittoa Amon oli Kanadan GP:ssä, jossa hän johti jo yli minuutilla, mutta auton vaihdelaatikko petti viime kierroksilla.
Italian Grand Prix 1971 oli yksi kaikkien aikojen tasaisimmista, viisi ensimmmäistä autoa ylitti maalilinjan 0,6 sekunnin sisällä. Chris Amon Matrallaan jäi tästä joukosta puoli minuuttia, hän oli kuudes. Hän johti kisaa jo reilusti, mutta kun hän muutama kierros ennen ruutulippua yritti repäistä visiirinsä suojakalvoa irti, koko visiiri irtosi. Hänen oli pakko hidastaa vauhtiaan, ja viisi autoa pyyhkäisi hänen ohitseen.
Amon vaihtoi tallia usein (hän ajoi kaikkiaan 14 eri valmistajan palkkalistoilla), mitä pidetään yhtenä syynä siihen, ettei hän kyennyt voittoihin. Tallipäälliköt, jotka yrittävät pitää kiinni kuljettajistaan, muistuttavat usein Chris Amonin tapauksesta pyrkiessään todistelemaan, että tallinvaihto ei kannata. Lopulta Amon perusti omankin tallin, mutta hanke epäonnistui totaalisesti - kuinka muutenkaan.
F1-uransa ohella Amon ajoi urheiluautoluokissa ja onnistui mm. pääsemään Le Mansin 24 tunnin ajon voittajien joukkoon (1966 yhdessä Bruce McLarenin kanssa). Amon lopetti kilpa-autoilijan uransa vuonna 1977, kun hän luovutti paikkansa USA:n CanAm -sarjassa lupaavalle kanadalaiselle Gilles Villeneuvelle. Tämä puolestaan siirtyi Formula ykkösiin vielä saman kauden lopulla.
[muokkaa] F1-kaudet, pisteet, sijoitukset
- 1963 (Lola, Lotus): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
- 1964 (Lotus): 2 pistettä, sijoitus 16:s
- 1965 (Lotus, Brabham): 0 pistettä, sijoitus -
- 1966 (McLaren, Cooper, Brabham: 0 pistettä, sijoitus -
- 1967 (Ferrari): 20 pistettä, sijoitus 4:s
- 1968 (Ferrari): 10 pistettä, sijoitus 10:s
- 1969 (Ferrari): 4 pistettä, sijoitus 12:s
- 1970 (March): 23 pistettä, sijoitus 7:s
- 1971 (Matra): 9 pistettä, sijoitus 9:s
- 1972 (Matra): 12 pistettä, sijoitus 9:s
- 1973 (Techno, Tyrrell): 1 piste, sijoitus 19:s
- 1974 (Amon (talli), BRM): 0 pistettä, sijoitus -
- 1975 (Ensign): 0 pistettä, sijoitus -
- 1976 (Ensign, Williams) 2 pistettä, sijoitus 18:s
