Claymore
Wikipedia
Claymore on kahdesta erilaisesta skotlantilaisesta miekkatyypistä käytetty nimi. Ensimmäiset claymore-miekat olivat käytössä 1500—1650. Claymore oli noin 55 tuumaa (1,4 m) pitkä, terä oli noin metrin pituinen ja kahva siis lähes puoli metriä pitkä ja sopi hyvin kahdelle kädelle. Terät olivat usein mannereurooppalaista tekoa, mutta tavallisesti skotlannissa suosittiin hieman leveämpää terää kuin mantereella.
Toisen kerran claymore-nimeä käytettiin skottilaisjoukkojen miekoista 1700-luvulla.
[muokkaa] Katso myös
claymore-miina (M18 Claymore), joka oli Yhdysvaltain mm. Vietnamin sodassa käyttämä viuhkamiinatyyppi.