El Salvador

El Salvador on vajaan seitsemän miljoonan asukkaan trooppinen maa Keski-Amerikassa. Sen rajanaapureina ovat lännessä Guatemala, pohjoisessa ja idässä Honduras sekä etelässä Tyynimeri. Pinta-alaltaan 20 041 km²:n El Salvador on Keski-Amerikan tiheimmin asuttu maa. El Salvador merkitsee espanjaksi Pelastajaa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Hallinnollinen jako
4 Maantiede
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 5.2 Merkittävimmät vientituotteet
6 Väestö
7 Kulttuuri
8 Aiheesta muualla
9 Lähteet

[muokkaa] Historia

Konkistadori Pedro de Alvarado valloitti El Salvadorin pipil-intiaaneilta 1524. Viimeinen alkuperäisväestön vastarinta päättyi 1540-luvun alussa.

El Salvador itsenäistyi naapureidensa kanssa Espanjasta vuonna 1821, ja ne liitettiin Meksikoon 1822. Elsalvadorilaiset vastustivat tätä ja vaativat Keski-Amerikalle itsenäisyyttä. Kenraali Manuel José Arcen alaisuuteen perustettiin Keski-Amerikan liittovaltio 1823. Se hajosi lopullisesti 1838 ja El Salvadorista tuli itsenäinen tasavalta. Alkuvaihetta leimasivat toistuvat vallankumoukset.

Presidentti Gerardo Barriosin aikana 1859–1863 maassa alettiin viljellä kahvia. Valta alkoi vaihtua normaalimmalla tavalla vasta vuoden 1871 jälkeen, mutta maata hallitsivat silti edelleen samat perheet, klaanit ja taloudelliset edut.

Maan alkuperäisväestö tuhottiin vuonna 1932 kun noin 30 000 tapettiin Agustín Farabundo Martín johtaman talonpoikien kansannousun kukistamisessa. 1970-luvulta lähtien vuorottelivat sotilasvalta ja epärehellisillä vaaleilla valitut hallitukset. Vuoden 1961 vallankaappauksen jälkeen perustettiin konservatiivinen PCN-puolue (Partido de Conciliación Nacional), joka sai haltuunsa kaikki parlamentin paikat. PCN pysyi vallassa 1979 asti, vaikka sitä syytettiinkin ihmisoikeusrikkomuksista. Vuonna 1969 maa kävi Hondurasin kanssa kalliiksi tulleen ja ratkaisemattomana päättyneen niin sanotun jalkapallosodan.

Eversti Benjamin Mejian vuoden 1972 epäonnistuneesta kaappausyrityksestä alkaen maassa alkoi esiintyä vasemmistolaista terrorismia. Kaappauksen ja iskut hallitusta vastaan yleistyivät lähinnä Ejército Revolucionario del Pueblon (ERP) ja Fuerzas Populares de Liberación "Farabundo Martí":n (FPL) tekeminä. Vuoden 1979 Nicaraguan Somozan kaatumisen ja sandinistivallankumouksen jälkeen maassa toimi jo viisi sissiliikettä. Presidentti Arturo Armando Molina yritti saavuttaa kannatusta maauudistuksella ja kokosi maaseudulla talonpojista hallitusta tukevan liikkeen Organizacion Democratica Nacionalista (Orden). Ordenissa oli 1970-luvun lopulla 100 000 jäsentä ja se toimi hallituksen puolisotilaallisena joukkona ja ilmiantoverkostona.

Sota eskaloitui 1970-luvun lopulta lähtien. Heinäkuussa 1975 ja helmikuussa 1977 armeija tulitti mielenosoittajia pääkaupungissa. Vuonna 1977 presidentiksi valittiin kenraali Carlos Humberto Romero, jonka siviilien ja Nuorten Sotilaiden uudistusmielinen juntta (Junta de Gobierno Revolucionario) syrjäytti 1979 pelätessään maassa marxilaisten pääsevän valtaan kuten Nicaraguassa Somozan jälkeen ja huolestuessaan talouden syöksykierteestä. Juntta hajotti Ordenin ja kansallisti kahvikaupan. Se ei tosin pystynyt pysäyttämään sisällissotaa ja sitä seurasi seuraava juntta, mikä vain kiihdytti sotaa. 22. tammikuuta 1980 mielenosoituksessa ammuttiin 24. Vuosina 1979–1981 hallituksen tukemat oikeistolaiset kuolemanpartiot tappoivat noin 30000. Kuolemanpartioista ensimmäinen oli eliminointisota – antikommunistinen vapautusarmeija (Fuerzas Armadas de Liberación Anticomunista – Guerra de Eliminación; FALANGE) ja myöhempiä valkoisten sotureiden liitto (Unión Guerrera Blanca; UGB).

Neljä vasemmistolaista liikettä perustivat tammikuussa 1980 Méxicossa Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacionalin (FMLN), joka teki ensimmäisen suuremman hyökkäyksensä hallitusta vastaan 10. tammikuuta 1981. Yksi merkittävimpiä sisällissodan tapahtumia oli arkkipiispa Óscar Romeron murha kirkossaan 1980. Romeron hautajaisista tuli mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen yhteenotto. Kun neljä yhdysvaltalaista nunnaa ja kaksi AIFLD:n avustustyöntekijä ammuttiin 1980, presidentti Jimmy Carter lopetti Yhdysvaltain sotilas- ja talousavun maan hallitukselle, mutta myönsi 10 miljoonaa dollaria lisää apua FMLN:n hyökkäyksen jälkeen.

Vuonna 1980 juntta valitsi presidentiksi maanpaosta palanneen vasemmistolainen José Napoleón Duarten. Yhdysvalloissa presidentin vaihduttua Ronald Reaganiksi 1981, kierrätettiin hallinnossa dokumenttia "Communist Interference in El Salvador", jossa korostettiin Nicaraguan, Kuuban ja Neuvostoliiton tukea FMLN:lle ja maa lisäsikin runsaasti tukeaan. Kongressi määräsi kuitenkin toimittamaan puolivuosittaisen raportin maan ihmisoikeustilanteesta.

Duarte oli antikommunisti, ja Reaganin hallinto tuki häntä, ja rohkaisi häntä järjestämään demokraattiset vaalit 1982 hallituksen laillistamiseksi. Vasemmistopuolueet boikotoivat niitä ja väkivaltaisuuksissa kuoli mm. vaalipäivänä ainakin 40. Duarten kristillisdemokraatit saivat eniten paikkoja perustuslakia säätävään kokoukseen, mutta oikeistopuolueet ARENA ja PCN estivät Duarten jatkokauden. Armeijan hyväksymistä ehdokkaista valittiin Alfredo Cristianin johtama väliaikaishallitus, joka palveli 1984 vaaleihin asti, jotka Duarte voitti ARENA:n Roberto d'Aubuissonia vastaan, jonka epäiltiin sotkeutuneen arkkipiispa Romeron murhaan.

Vuonna 1984 sissit kaappasivat presidentin tyttären ja pakottivat hänet neuvotteluihin vastoin opposition ja armeijan halua. Kristillisdemokraatit saivat 1985 33 paikkaa ja oikeistopuolueet ARENA 13 ja PCN 12. Sissisota jatkui. Elokuussa 1987 Duarte neuvotteli rauhansopimuksesta, johon ei päästy.

Vuonna 1989 FMLN:n hyökkäykset kiihtyivät ja kohdistuivat mm. San Salvadorin rikkaampia asuinalueita vastaan. Presidentiksi valittiin ARENAn Alfredo Cristiani kyseenalaisella tavalla järjestetyissä vaaleissa. Sissit kuitenkin suostuivat rauhanneuvotteluihin. Hallitus tunnusti 1991 FMLN:n poliittiseksi puolueeksi ja se ja hallitus solmivat rauhansopimuksen samana vuonna. Hallitus myönsi 1993 armahduksen niille, joita YK:n tutkimuskomissio tekemä selvitys syytti ihmisoikeusrikkomuksista. Sisällissodassa arvioidaan kuolleen 70 000 henkeä

ARENAn ehdokas Armando Calderon Sol valittiin presidentiksi 1994. FMLN taas paransi asemiaan 1997 parlamenttivaaleissa. ARENAn ehdokas Francisco Flores Pérez valittiin 1999 presidentiksi. Maaliskuun 2000 vaaleissa FMLN:sta tuli suurin puolue, mutta se ei saanut määräenemmistöä. Tammikuussa 2001 maa otti valuutakseen Yhdysvaltain dollarin, joka korvasi colónin.

21. tammikuuta 2001 7,6 richterin maanjäristys tappoi 1000. Sitä seurasi 500 jälkijäristystä ja tasan kuukauden myöhemmin toinen 6,6 richterin järistys, joka surmasi 300 lisää. Järistykset jättivät kuudenneksen väestöstä, miljoona henkeä kodittomiksi.

Maaliskuun 2003 vaaleissa FMLN voitti jälleen ja sai 31 paikkaa 84-paikkaisesta parlamentista. ARENA sai 29 ja liittoutui 14 paikkaa saaneen PCN:n kanssa.

Elokuussa 2003 Floresin hallinto lähetti 360 sotilasta Yhdysvaltain johtamaan koalitioon Irakin sotaan.

Maaliskuussa 2004 ARENAn ehdokas Tony Saca valittiin presidentiksi 57,71 %:lla äänistä.

Lokakuussa 2005 Ilamatepecin tulivuori (myös Santa Ana) purkautui ja muutamia päiviä myöhemmin maahan iski hurrikaani Stan.

Maaliskuussa 2006 El Salvador ratifioi ensimmäisen Väli-Amerikan maana CAFTA-vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltain kanssa. 12. maaliskuuta 2006 vaaleissa ARENA kesäsi 34 edustajaa ja FMLN 32.

[muokkaa] Politiikka

Maan perustuslaki on hyväksyttu 20. joulukuuta 1983 ja siihen tehtiin lisäys 1985.

Maan presidentti ja varapresidentti valitaan viisivuotiskaudelle. Vaali on kaksivaiheinen ja toinen kierros järjestetään jos kukaan ehdokas ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 % äänistä.

Yksikamarisessa parlamentissa on 84 edustajaa, jotka valitaan kolmivuotiskausille.

Suurimmat puolueet ovat maaliskuun 2006 vaalien jälkeen: Alianza Republicana Nacionalista 34, Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacional 32, Partido de Conciliación Nacional 10, Partido Demócrata Cristiano 6 ja Cambio Democrático 2 paikkaa.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

El Salvador on jaettu 14 departamenttiin ja nämä 262 kuntaan. Departamentit ovat myös jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: läntiseen (occidental), keskiseen (paracentral) ja itäiseen (oriental). Departementteja johtavat presidentin nimittämät kuvernöörit. Kunnanjohtajat valitaan kolmen vuoden välein vaaleilla


La Zona Occidental Ahuachapán Santa Ana Sonsonate	La Zona Oriental Usulután San Miguel Morazán La Unión	La Zona Central La Libertad Chalatenango Cuscatlán San Salvador La Paz Cabañas San Vicente

[muokkaa] Maantiede

El Salvador satelliittikuvassa huhtikuussa

Kartta

El Salvador on Keski-Amerikan pienin maa ja sillä on rantaviivaa 307 km ainoastaan Tyynellemerelle. Maarajaa on yhteensä 545 km, Guatemala kanssa 203 km ja Hondurasin 342 km. Maa on enimmäkseen vuoristoista rannikkoa ja keskustasankoa lukuun ottamatta.

El Salvador sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaan alueella, jonka johdosta maassa esiintyy säännöllisesti tektonista ja vulkaanista toimintaa. Maassa on monia tulivuoria, jotka tunnetaan paitsi espanjankielisellä nimellä, myös alkuperäisnimellään: Ilamatepec (Santa Ana), Chinchontepec (San Vicente), Quetzaltepeque (San Salvador), Chaparrastique (San Miguel) ja Izalco. Korkein kohta on Cerro El Pital, 2 730 m. Tärkeimmät joet ovat Lempa ja San Miguel. Alue on maanjäristysherkkää ja altis myös hurrikaaneilla. Vuoden 1870 hurrikaani surmasi 22000 Keski-Amerikassa ja hurrikaani Mitch 10 000 vuonna 1998.

Liikenneyhteyksien puolesta El Salvador on Etelä-Amerikasta ja Pohjois-Amerikkaan kulkevan Carretera Panamericanan varrella.

Ilmasto on trooppinen. Vuoden keskilämpötila on 24,8°C (1961–1990). Kuuminta on huhtikuussa (32,0°C). Vuotuinen sademäärä on 1823 mm. Kuiva kausi kestää marraskuusta huhtikuuhun ja sateinen toukokuusta lokakuuhun.

[muokkaa] Talous

Kansantuote perustuu maanviljelyyn, etenkin kahviin. Talous on kärsinyt useista maanjäristyksistä ja erityisesti hurrikaani Mitchistä vuonna 1998. Maasta poismuuttaneiden kotimaahansa lähettämät varat muodostavat maan tärkeimmän ulkomaanvaluutan lähteen vastaten 16,2 % BKTsta (2005).

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

kahvi,
sokeri.

[muokkaa] Väestö

El Salvadorin väestönkasvu vuosina 1961–2003.

Uskonnot: katolisuus noin 83 % prosenttia, kasvava protestanttinen vähemmistö.

90 % väestöstä on mestitsejä, 1 % alkuperäisväestöä ja noin 9 % eurooppalaisperäisiä. Noin 80 % väestöstä on luku- ja kirjoitustaitoisia.

[muokkaa] Kulttuuri

Espanja on maan pääkieli. Paikallista murretta tai slangia kutsutaan nimellä caliche. Noin 1 % puhuu náhuataa. Katolilaisuudella on ollut suuri vaikutus maan kulttuuriin.

Kirjailijat Francisco Gavidia (1863–1955), Alberto Masferrer, Salvador Salazar Arrué, Claudia Lars, Alfredo Espino ja Manlio Argueta ja runoilija Roque Dalton ovat El Salvadorin tärkeimmät.

Chalchuapassa oleva Tazumalin maya-aikainen kohde noin vuodelta 900 on maan parhaiten säilynyt ja tärkein.