Erkki Itkonen
Wikipedia
Erkki Itkonen (s. 1913, Inari – k. 1992, Helsinki) oli akateemikko ja suomalais-ugrilaisten kielten kansainvälisesti merkittävimpiä tutkijoita. Hän on 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia kielitieteilijöitä. Myös monet muut Itkosten suvun jäsenistä ovat olleet merkittäviä lingvistejä, huomattavimpina Terho Itkonen ja Esa Itkonen.
Itkonen aloitti tieteellisen uransa saamelaiskielten tutkijana. Hän väitteli suomalais-ugrilaisen kielitieteen tohtoriksi itäsaamen vokalismia käsitelleellä työllä vuonna 1939. Myöhemmin hän keräsi ja toimitti neliosaisen inarinsaamen sanakirjan, minkä ansiosta tämä ainoastaan Suomen alueella puhuttu vähemmistökieli kohosi sanastoltaan parhaiten dokumentoitujen pienten vähemmistökielten joukkoon.
1950-luvun alusta alkaen Itkonen toimi Helsingin yliopistossa fennougristiikan professorina. Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan oli äännehistoria, jossa hän saavutti myös pysyvimmät tuloksensa. Nykyinen käsitys suomalais-ugrilaisten kielten välisistä äännesuhteista perustuu pääosin Itkosen sekä hänen oppilaidensa Pekka Sammallahden ja Juha Janhusen tutkimuksiin. Hänen pysyvä ansionsa on myös saamelaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten välisten suhteiden yksityiskohtainen selvittäminen.
Itkonen oli Suomen etymologisen sanakirjan päätoimittaja ja aloitti seuraavan sukupolven etymologisen sanakirjan, Suomen sanojen alkuperän toimittamisen. Hän sai uransa aikana monia merkittäviä kunnianosoituksia, muun muassa akateemikon arvonimen, ja tuli valituksi Uppsalan ja Turun yliopistojen kunniatohtoriksi.
