Erythroxylum novogranatense
Wikipedia
Erythroxylum novogranatense | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Erythroxylum novogranatense (Hayo eli Kolumbian koka) on Erythroxylaceae-heimoon kuuluva kasvi, joka on Erythroxylum cocan ohella toinen kaupallisiin tarkoituksiin viljelty kokalaji.
Sen viljely levisi 1900-luvun alussa Brittiläisen Kansanyhteisön trooppisiin maihin. Lajia kasvatetaan yhä Englannin vanhoissa siirtomaissa Intiassa, Afrikassa, Sri Lankalla ja Jamaikalla. Jaavalla oli lyhyen ajanjakson ajan 1900-luvun alussa laajoja Erythroxylum novogranatense -viljelmiä teollista kokaiininvalmistusta varten.
Erythroxylum cocaan verrattuna Erythroxylum novogranatensen lehdet ovat pienemmät ja kapeammat, myös niiden väri on vaaleampi ja kellertävämpi. Toisin kuin Erythroxylum coca, Erythroxylum novogranatense ei pudota lehtiänsä. Tämän vuoksi se näyttää tuuheammalta ja tukevammalta. Se sietää pitkiäkin kuivuuskausia. Muista kokalajeista poiketen sen lehdet sisältävät myös paljon metyylisalisylaattia. Tämän kemiallisen yhdisteen hajun voi tuntea selvästi, kun lehtiä kuivataan.
[muokkaa] Erythroxylum novogranatense subsp. truxillense
Erythroxylum novogranatensella on alalaji Erythroxylum novogranatense subsp. truxillense, jota kasvatetaan Trujillon kaupungissa Perun pohjoisosassa. Coca-Cola Company valmistaa Trujillon kokasta uutetta, joka antaa Coca-Colalle sen ominaismaun. Nykyisin kokaiini erotetaan kokamassasta tämän uutosprosessin yhteydessä.
Trujillonkokaa viljellään nykyisin Perun rannikolla sekä Andien alimmilla rinteillä. Tämä alalaji kasvaa korkeina, haarautuneina ja tuuheina pensaina, joilla on pienet paksut lehdet. Pensas kestää kuivuutta ja kasvaa myös autiomaailmastossa.
Trujillonkokaa pidetään parhaan makuisena ja aromirikkaimpana kaikista kokalajeista. Trujillonkokan siemenet ovat kuitenkin varsin herkkiä kuivuudelle ja viljelijöiden on säilytettävä niitä kosteina itävyyden ylläpitämiseksi. Trujillonkoka onkin säilymisensä kannalta kaikista kokalajeista eniten riippuvainen ihmisestä.