Etiopiansusi
Wikipedia
| Etiopiansusi | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
Etiopiansusi (Canis simensis) on punaturkkinen koiraeläin joka elää Etiopian ylängöllä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Etiopiansudella on kapea kuono ja pystyt, teräväkärkiset korvat. Hampaat ovat pienet ja yläleuan viimeiset välihampaat ovat samanlaiset kuin sudella. Turkki on yleisväriltään punertava. Selästä se on kellanpunainen, takaosaa päin tummeneva, ja vatsa on vaalea. Väriraja erottuu hyvin. Kaulan sivulla on kaksi kellanpunaista poikkijuovaa. Tiheäkarvainen häntä on ylhäältä ja alapinnalta punertavanvalkoinen, keskeltä tumma. Koiras on naarasta kookkaampi. Ruumiin pituus on noin metri. Koiras painaa 15-19 kiloa ja naaras 11-14 kiloa.
Etiopiansusi on lähempää sukua susille ja kojooteille kuin saman mantereen sakaaleille. Sen arvellaan kehittyneen susista, jotka viime jääkaudella noin 12 000 sitten tulivat Afrikkaan ja jäivät eristyksiin alueen vuoristoon.
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Etiopiansusi elää vain Etiopian alpiinisilla vuoristoniityillä 3000-4000 metrin korkeudessa. Etiopiansusi on hävinnyt Eritreasta ja sen kanta on supistunut myös Etiopiassa rajusti. Tärkeimmät elinpaikat ovat Bale-, ja Simienvuoristo.
[muokkaa] Elintavat
Etiopiansusi elää pieninä laumoina, joissa on vain yksi lisääntyvä naaras. Pennut ovat usein useamman vieraan koiraan jälkeläisiä. Lauma merkitsee noin 6 neliökilometrin laajuisen reviirin hajumerkeillä, kuten ulosteilla. Reviirin rajat tarkastetaan päivittäin ja mahdolliset tunkeilijat ajetaan pois. Lauman jäsenet pitävät yhteyttä toisiinsa ulvomalla ja kertovat samalla olemassaolostaan muille laumoille. Varoittaessaan tai uhkaillessaan se päästää lyhyitä ja hermostuneita haukahduksia. Etiopiansudet syövät pääasiassa jyrsijöitä, joita on ylängöllä runsaasti: jopa 4 tonnia neliökilometriä kohden. Paras saalis on juurirotta, mutta niille kelpaa mikä tahansa alueen yli kymmenestä jyrsijälajista. Sorkkaeläinten kimppuun se käy harvoin. Etiopiansusi lisääntyy eri tavalla kuin muut Canis-suvun koiraeläimet. Naaraat parittelevat yleensä eri laumojen koiraiden kanssa välttääkseen sisäsiittoisuutta, koska moni koiras jää synnyinlaumaan. Naaras synnyttää 60-62 vuorokauden kantoajan jälkeen 3-7 pentua pesäluolaan. Naaraat ovat lisääntymiskykyisiä kaksivuotiaina.
[muokkaa] Uhat
Etiopiansusi on nykyään erittäin uhanalainen ja sen kanta on enää noin 500 yksilöä. Kanta on jakautunut useisiin pienempiin populaatioihin. Suurin populaatio elää Bale-vuorten kansallispuistossa, jossa elää noin 200 sutta. Toinen tärkeä elinalue on Simienin kansallispuisto, jossa elää 50-100 eläintä. Elinalueet ovat pienentyneet asutuksen levitessä.
Etiopiansutta uhkaa metsästys turkin takia ja vaino karjarosvona, vaikka sen uhkaa karjalle on liioiteltu vahvasti. Sudet eivät pelkää ihmistä ja päästävät muutaman metrin päähän. Myös karja saattaa heikentää jyrsijäkantoja, jopa kansallispuistoissa. Kaikkein pahin uhka on kuitenkin karjankasvattajien koirien levittämä raivotauti. Koirat myös lisääntyvät susien kanssa ja uhkaavat niiden geeniperimää. Ainakin naarassuden ja uroskoiran lisääntymisestä tiedetään. Tilannetta on yritetty parantaa rokottamalla koiria, koska sudet ovat herkkiä rokotteen yliannostukselle.
Etiopiansusien suojeluun on erikoistunut EWCP-järjestö (Ethiopian Wolf Conservation Programme).
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Sillero-Zubiri, C. & Marino, J. 2004. Canis simensis. In: IUCN 2006. 2006 IUCN Red List of Threatened Species. Luettu 1. helmikuuta 2007.
