Etnonationalismi
Wikipedia
Etnonationalismi on harvakseltaan käytetty ilmaisu, joka tarkoittaa vähemmistökansallisuuksien nationalismia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Etnonationalismin tausta
1960-luvulta lähtien monissa maissa on yleistynyt se, että erilaiset, lähinnä kielen perusteella itsensä määrittelevät vähemmistöt korostavat omaa erillistä identiteettiään suhteessa valtaväestön perusteella määritettyyn kansallisvaltion identiteettiin. Toisinaan etnonationalismiin liittyy sosiaalisia ja taloudellisia motiiveja. Vähemmistökansallisuuksien asuinalueet saattavat olla taloudellisesti taantuvia syrjäseutuja tai vähemmistökansallisuuksien edustajat kokevat tulevansa syrjityiksi aluepolitiikassa, työelämässä tai koulutuksessa. Joissakin tapauksessa motiivi voi olla päinvastainen: taloudellisesti kehittyneellä alueella (esimerkiksi Espanjan Kataloniassa) asuva vähemmistökansallisuus haluaa erottautua valtaväestöstä.
[muokkaa] Etnonationalismin tavoitteet
Etnonationalistisilla liikkeillä on joskus separatistisia tavoitteita, mutta niiden päämäärä voi myös rajoittua oman kielen ja kulttuurin vaalimiseen ja kehittämiseen. Monissa maissa etnonationalistinen separatismi ja kansallisvaltio ovat löytäneet kompromissin erilaisilla autonomiajärjestelyillä. Esimerkkejä tästä ovat Ahvenanmaan, Katalonian ja Skotlannin osittaiset itsehallinto-oikeudet. Tšekkoslovakiassa ja Jugoslaviassa etnonationalismi on kuitenkin 1990-luvulla johtanut eurooppalaisen kansallisvaltion hajoamiseen – ensin mainitussa tapauksessa rauhanomaisesti, jälkimmäisessä erittäin väkivaltaisella tavalla.
[muokkaa] Etnonationalismi Euroopassa
Suomessa etnonationalismia esiintyy lähinnä suomenruotsalaisten ja saamelaisten keskuudessa. Muissa Euroopan maissa etnonationalismi on saanut kannatusta muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan kelttiläisillä alueilla, Ranskan kieli- tai murrevähemmistöjen keskuudessa (tunnetuimpina korsikalaiset, baskit ja Bretagnen keltit) sekä Espanjassa (katalaanit ja baskit). Euroopan maista monikansallisin on Venäjä, jossa valtio on suhtautunut etnonationalistisiin liikkeisiin usein melko kylmäkiskoisesti.
[muokkaa] Irredentismi
Kansallisvaltioiden keskinäisten suhteiden kannalta ongelmallisin etnonationalismin muoto liittyy ns. irredentistisiin vähemmistöihin. Irredentistiset vähemmistöt elävät omaan kansallisuuteensa yhdistetyn kansallisvaltion ulkopuolella: esimerkiksi ruotsinsuomalaisia voi pitää irredentistisenä vähemmistönä.
Useimmiten irredentistiset vähemmistöt saavat jonkinlaista tukea, vähintäänkin myötätuntoa, kansallisuuttaan edustavasta kansallisvaltiosta. Tämä on joskus huonontanut valtioiden välisiä suhteita. Irredentistisen vähemmistön kotimaan hallitus ja yleinen mielipide saattavat epäillä vähemmistön lojaalisuutta kotimaalleen. Vähemmistöä tukeva valtio puolestaan saattaa syyttää vähemmistön kotimaata syrjinnästä ja ryhtyä erilaisiin painostustoimenpiteisiin. 1990-luvun Euroopassa diplomaattisia ongelmia on aiheutunut muun muassa Romanian unkarilaisvähemmistön ja Baltian maiden venäläisvähemmistöjen asemaa koskevista erimielisyyksistä.
[muokkaa] Etnonationalismi Euroopan ulkopuolella
Euroopan ulkopuolella tunnettu esimerkki etnonationalismista on Québecin ranskankielisen väestön keskuudessa esiintyvä halu itsenäistyä Kanadasta. Etnonationalismi on yleistä myös kehitysmaissa: kolmannen maailman valtiot ovat etnisesti usein hyvin heterogeenisiä.
[muokkaa] Etnonationalismi ja väkivalta
Kansallisvaltioiden välisten sotien harvinaistuessa aseelliset konfliktit ovat yhä useammin olleet etnonationalismin sävyttämiä sisällissotia. Tällaisia on käyty varsinkin kolmannessa maailmassa, mutta myös Jugoslavian hajoamiseen liittyneet konfliktit sekä Tšetšenian sodat Venäjällä ovat esimerkkejä niistä.
