Romania

Wikipedia

România
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Traian Băsescu Călin Popescu-Tăriceanu
Pääkaupunki	Bukarest (1 921 751 as.) 44°25'N 26°06'E
Muita kaupunkeja	Constanţa (310 471 as.), Timişoara (305 977 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	238 391 km² (sijalla 78) 3,0 %
Väkiluku (2002)  – väestötiheys  – väestönkasvu	21 698 181 (sijalla 49) 91,3 / km² −0,12 % (2005)
Viralliset kielet	romania
Valuutta	Romanian leu (RON)
BKT (2004)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 45 171 500 miljoonaa USD 4 539 USD
HDI (2003)	0,792 (sijalla 64)
Elinkeinorakenne	maatalous 13,1 %, palvelut 53,2 %, teollisuus 33,7 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+2 UTC+3
Itsenäisyys Ottomaanien valtakunnasta	9. toukokuuta 1877
Lyhenne Maatunnus	RO ajoneuvot: RO lentokoneet: YR
Kansainvälinen suuntanumero	+40
Motto	Ei mottoa
Kansallislaulu	Deşteaptă-te, Române!

Romania (rom. România) on maa Kaakkois-Euroopassa. Romanian naapurimaita ovat Ukraina, Moldova, Bulgaria, Serbia ja Unkari. Romanialla on myös kaistale Mustanmeren rantaa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Alueellinen jako 4 Maantiede 5 Talous 6 Väestöjakauma 7 Kulttuuri 8 Merkittävimmät luonnonvarat 9 Merkittävimmät vientituotteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Rooman keisari Trajanus valloitti Daakian (Romanian) 101–106. Maan nimi on peräisin Rooman valtakunnasta käytetystä nimestä Romania. Keskiajalla pääosa romanialaisista eli kolmen ruhtinaskunnan alueella, joita olivat Valakia, Moldavia ja Transilvania. Valakia ja Moldavia joutuivat Osmanien valtakunnan alaisuuteen 1400- ja 1500-luvuilla, ajoittain osittain itsehallinnollisina ja jopa itsenäisinä.

Itävallan keisarikunta sai Moldavian pohjoisosan Bukovinan 1775, Venäjän keisarikunta sai itäosan Bessarabian 1812. Transilvania joutui Unkarin hallintaan 1100-luvulla, 1526 se liitettiin Osmanien valtakuntaan ja 1800-luvulla Itävaltaan (vuodesta 1857 Itävalta-Unkari). Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859, ja suurvallat tunnustivat sen 1877. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän vallankumouksessa Bessarabia päätti liittyä Romanian kuningaskuntaan 1918. Trianonin rauhassa Transilvania siirrettiin Unkarilta Romanialle, jolloin Romania sai suuren unkarilaisvähemmistön.

Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai 1940 Moldavian ja Pohjois-Bukovinan, Unkari sai Saksan ja Italian tukemana Transilvanian pohjoisosan ja Bulgaria sai Dobrogean. Kuningas Kaarle II:n myönnyttyä luovutuksiin armeija kaappasi Ion Antonescun johdolla vallan ja liittyi toiseen maailmansotaan Saksan ja Italian puolella saadakseen takaisin Neuvostoliitolle luovutetut alueet. Hitler luovutti Romanialle alueita, mutta kuningas Mikael I:n vallankaappaus elokuussa 1944 syöksi diktaattori Antonescun vallasta ja Romanian armeija joutui Puna-armeijan komentoon. Romania koki suuria lisämenetyksiä taistellessaan Saksaa vastaan Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa. Romaniasta muodostettiin 1947 kommunistinen kansantasavalta, ja kuningas lähti maanpakoon. Romania oli taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvasti Neuvostoliiton ohjailema, kunnes alkoi Neuvostoliiton vedettyä joukkonsa pois 1958 saada itsenäisyyttä. Neuvostomiehityksen aikana suuri määrä ihmisiä pidätettiin mielivaltaisesti, arviot liikkuvat 60 000:sta jopa kahteen miljoonaan. Suurin osa poliittisista vangeista vapautettiin vuosien 1962-1964 armahduksissa.

Nicolae Ceauşescu nousi kommunistipuolueen johtoon 1965 ja maan päämieheksi 1967. Romania alkoi toteuttaa Neuvostoliitosta erillistä ulkopolitiikkaa. Se tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen 1968, ollen ainoa Varsovan liiton maa, joka ei osallistunut miehitykseen. Romania solmi myös diplomaattisuhteet Israeliin, arabimaihin ja Saksan liittotasavaltaan. Ceauşescu oli muun muassa neuvostovastaisuutensa vuoksi alussa erittäin suosittu sekä koti- että ulkomaissa, ja länsimaissa viivyteltiin hänen hallintonsa tuomitsemista sen muuttuessa 1970-luvulta alkaen yhä raaemmaksi. Ceauşescu rakensi poliisivaltion ja pystytti henkilökultin. Romanian ulkomaanvelka kasvoi rajusti vuosina 1977–1981 ja maa tuli riippuvaiseksi IMF:stä ja Maailmanpankista. Ceauşescu käynnisti ohjelman koko ulkomaanvelan maksamiseksi, mikä toteutuikin vuonna 1989, juuri ennen Ceauşescun kaatumista. Tavoitteen saavuttamiseksi ajettu politiikka köyhdytti romanialaisia ja sekoitti maan talouden.

Ceauşescun valta päättyi kansannousuun ennen joulua 1989, ja hänet teloitettiin. Valta siirtyi kansallisen pelastuksen neuvostolle (Frontul Salvării Naţionale) ja sitten väliaikaiselle kansallisen yhtenäisyyden neuvostolle (Consiliul Provizoriu de Uniune Naţională) aina vaaleihin asti. FSN ja sen ehdokas Ion Iliescu voittivat 20. toukokuuta 1990 presidentinvaalit ja saivat enemmistön edustajainhuoneeseen ja senaattiin. Uusi hallitus aloitti varovaiset talousuudistukset. Uusi demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa 1991. Entinen kommunisti Ion Iliescu oli presidenttinä 1990–1996 ja 2000–2004. Välillä presidenttinä oli demokraattipuolueen Emil Constantinescu. Marraskuussa 2004 presidentiksi valittiin Traian Băsescu Oikeuden ja Totuuden -liitosta. Romania liittyi NATOon 2004, ja Euroopan unioniin 1. tammikuuta 2007.

[muokkaa] Politiikka

Romanian lakiasäätävänä elimenä on kaksikamarinen parlamentti. Senaatissa (Senat) on 137 jäsentä (2004) ja edustajainhuoneessa (Camera Deputaţilor) 332 jäsentä (2004). Molempien edustajilla on neljän vuoden kausi.

Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle (vuoteen 2004 asti nelivuotiskaudelle). Presidentti nimittää pääministerin, joka muodostaa hallituksen. Hallituksen on saatava parlamentin hyväksyntä.

[muokkaa] Alueellinen jako

Romaniassa on 41 piirikuntaa (judeţe) ja Bukarestin (Bucureşti) kunta, pääkaupunkialue.

Alba Arad Argeş Bacău Bihor Bistriţa-Năsăud Botoşani Braşov Brăila

Buzău Caraş-Severin Călăraşi Cluj Constanţa Covasna Dâmboviţa Dolj Galaţi

Giurgiu Gorj Harghita Hunedoara Ialomiţa Iaşi Ilfov Maramureş Mehedinţi

Mureş Neamţ Olt Prahova Satu Mare Sălaj Sibiu Suceava Teleorman

Timiş Tulcea Vaslui Vâlcea Vrancea

[muokkaa] Maantiede

Suuren osan Romanian Bulgarian ja Serbian vastaista rajaa muodostaa Tonava. Moldovan vastaisen rajan muodostava Prutjoki liittyy Tonavaan. Romanialla on kaistale Mustanmeren rantaa. Romanian länsiosaa hallitsevat Karpaatit, joiden korkein huippu Moldoveanu nousee 2 544 metrin korkeuteen. Suuria kaupunkeja ovat pääkaupungin lisäksi Braşov, Timişoara, Cluj-Napoca, Constanţa, Craiova ja Iaşi.

[muokkaa] Talous

Itä-Euroopan kommunistivallan romahduksen jälkeen 1989–1991 Romanian vanhentunut teollisuus vaati perusteellista kehittämistä.

Maa liittyi WTO:n jäseneksi 1. tammikuuta 1995. Helmikuussa 1997 Romania aloitti laajat vakautus- ja rakenneuudistustoimet, mutta uudistuksia on tehty vain kausittain.

Romanian kasvu on ollut 2003–2004 nopeaa, vuosikasvun ennuste on 4,5 %. Vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla kasvu oli 6,6 % ja toisella 7,0 %. Työttömyys on eurooppalaisittain alhainen 6,2 % (2004).

Edistyksestä huolimatta korruptio on edelleen laajaa ja maatalous vanhanaikaista.

[muokkaa] Väestöjakauma

Väestöstä 89,5 % on romanialaisia, 6,6 % unkarilaisia ja 2,5 % romaneja (2002).

Uskonnot: 87 % kreikkalaiskatolisia (liturgiassa itäistä riitusta eli jumalanpalvelusjärjestystä noudattavia), 6,8 % protestantteja, 5,6 % katolilaisia, 0,3 % muslimeja, 0,1 % muita, 0,2 % kirkkokuntiin kuulumattomia.

Merkittävät unkaria ja saksaa puhuvat vähemmistöt asuvat lähinnä Transilvaniassa. Romaniväestön tarkka osuus on tuntematon, sillä useat romanit nimeävät itsensä romanialaisiksi tai unkarilaisiksi. Mustanmeren rannikon Dobrogeassa on pieni muslimivähemmistö, joka on turkkilaista ja tataarialkuperää.

Virallinen kieli on romania.

Romanian kansallinen koostumus 1930–1977 (lähde: Unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991)

	1930		1948	1956		1966		1977
kansa	äidin- kieli	kansal- lisuus	äidin- kieli	äidin- kieli	kansal- lisuus	äidin- kieli	kansal- lisuus	kansal- lisuus
romanialainen	13.180.936 73,0 %	12.981.324 71,9 %	13.597.613 85,7 %	15.080.686 86,2 %	14.996.114 85,7 %	16.770.628 87,8 %	16.746.510 87,7 %	19.207.491 89,1 %
unkarilainen	1.554.525 8,6 %	1.425.507 7,9 %	1.499.851 9,4 %	1.653.700 9,5 %	1.587.675 9,1 %	1.651.873 8,6 %	1.619.592 8,5 %	1.670.568 7,7 %
saksalainen	760.687 4,2 %	745.421 4,1 %	343.913 2,2 %	395.374 2,3 %	384.708 2,2 %	387.547 2,0 %	382.595 2,0 %	332.205 1,5 %
romani	101.015 0,6 %	262.501 1,5 %	53.425 0,3 %	66.882 0,4 %	104.216 0,6 %	49.086 0,3 %	64.197 0,3 %	75.696 0,4 %
juutalainen	518.754 2,9 %	728.115 4,0 %	138.795 0,9 %	34.337 0,2 %	146.264 0,8 %	5.143 0,0 %	42.888 0,2 %	24.667 0,1 %
ruteeni	641.485 3,6 %	594.571 3,3, %	37.582 0,2 %	68.252 0,4 %	60.479 0,3 %	59.803 0,3 %	54.705 0,3 %	51.503 0,2 %
eteläslaavi	47.724 0,3 %	51.062 0,3 %	45.447 0,3 %	43.057 0,3 %	46.517 0,3 %	41.897 0,2 %	44.236 0,2 %	38.252 0,2 %
venäläinen	450.981 2,5 %	409.150 2,3 %	39.332 0,2 %	45.029 0,3 %	38.731 0,2 %	40.526 0,2 %	39.483 0,2 %	17.480 0,1 %
turkkilainen	288.073 1,6 %	154.772 0,9 %	28.782 0,2 %	14.228 0,1 %	14.329 0,1 %	17.453 0,1 %	18.040 0,1 %	20.750 0,1 %
gagauzi	–	105.750 0,6 %	–	–	–	–	–	–
slovakki, tšekki	43.141 0,2 %	51.842 0,3 %	35.143 0,2 %	25.131 0,1 %	35.152 0,2 %	26.136 0,1 %	32.199 0,2 %	25.020 0,1 %
bulgaari	364.373 2,0 %	366.384 2,0 %	13.408 0,1 %	13.189 0,1 %	12.040 0,1 %	10.439 0,1 %	11.193 0,1 %	9.267 0,0 %
puolalainen	38.265 0,2 %	48.310 0,3 %	6.753 0,0 %	5.494 0,0 %	7.627 0,0 %	4.699 0,0 %	5.860 0,0 %	3.481 0,0 %
muut	67.069 0,4 %	132.319 0,7 %	32.580 0,2 %	44.091 0,3 %	55.598 0,3 %	37.933 0,2 %	41.665 0,2 %	83.530 0,4 %
yhteensä	18.057.028		15.872.624	17.489.450		19.103.163		21.559.910

[muokkaa] Kulttuuri

Tunnettuja romanialaisia kirjailijoita ovat mm. Mircea Eliade ja Emile Cioran. Tunnettu romanialainen viulisti ja säveltäjä on George Enescu.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljy
• maakaasu
• kivihiili
• rautamalmi
• suola
• puu

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• koneet
• öljyjalosteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Romania Google Mapsissa
• Dana Cicortasin sivusto