Evankeliumi Markuksen mukaan
Wikipedia
Evankeliumi Markuksen mukaan eli Markuksen evankeliumi on toinen Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Se on todennäköisesti evankeliumeista vanhin.
Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeja kutsutaan yhdessä synoptisiksi evankeliumeiksi, koska niiden sisällöt muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Osa tutkijoista olettaa, että Markus on toiminut lähteenä Matteukselle ja Luukkalle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kirjoittaja
Evankeliumi itsessään on kirjoitettu anonyymisti, mutta jo Papias toisen vuosisadan alussa kirjoitti tekijän olleen Markus, Pietarin opetuslapsi, jonka sanottiin kirjoittaneen apostolien opetuksia ylös. Perimätiedon mukaan Markuksella oli ollut erittäin hyvät mahdollisuudet saada tietoa Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan Pietarilta ja muilta apostoleilta.
[muokkaa] Ajoitus
Evankeliumi itsessään ei anna viitteitä sen kirjoitusajankohdasta. Konservatiiviset ja maltilliset tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesus olisi ennustanut Jerusalemin temppelin tuhoamisen (Mark. 13:1–2), joka tapahtui vuonna 70. Näin he ajoittavat evankeliumin vuosien 50-70 välille. Ne tutkijat, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden, puolestaan väittävät, että kyseessä on tarkoitushakuisesti tapahtuman jälkeen kirjoitettu "ennustus", jolloin evankeliumi olisi kirjoitettu vuoden 70 jälkeen, jopa myöhemmin kuin vuonna 73, jolloin koko Jerusalem tuhottiin.
Markuksen evankeliumi oli todennäköisesti kahden muun evankelistan, Matteuksen ja Luukkaan, päälähde heidän kirjoittaessaan omat versionsa Jeesuksen elämästä. Koska nämä kirjoitettiin luultavasti suunnilleen samaan aikaan viimeistään vuonna 100, täytyi Markuksen evankeliumin viimeistään silloin olla olemassa.
Kaksi papyrologistia, O'Callaghan ja Carsten Peter Thiede, ovat esittäneet, että eräs Qumranista löydetty papyrus sisältää Markuksen evankeliumin jakeet 6:52-53, jolloin evankeliumi olisi mahdollisesti kirjoitettu ja ollut levityksessä jo 50-luvulla. Kyseinen papyrus on kuitenkin kooltaan niin pieni (vain yksi kokonainen sana on säilynyt), ettei voida varmuudella sanoa sen olevan peräisin Markuksen evankeliumista.
[muokkaa] Sisältö
Evankeliumi alkaa Johannes Kastajan toiminnasta, Jeesuksen saamasta kasteesta, ja opetuslasten valinnasta. Sen jälkeen seuraavat Jeesuksen tavanomaiset opetukset, ihmeet ja muu julkinen toiminta, johtaen ristiinnaulitsemiseen.
Markuksen evankeliumin juuret ovat selvästi suullisessa perimätiedossa. Kreikankielinen alkuteksti on nimenomaan puhumalla kerrottua kieltä, muun muassa sana "heti" (kreik. ευθυς, euthus) esiintyy huomattavan usein verrattuna muihin evankeliumeihin. Sanaa käytettiin silloin, kun haluttiin kuvata menneisyydessä tehtyjä tekoja tai tapahtuneita asioita, ja antaa niille elävyyttä ja vauhtia — esim. "Heti sen jälkeen Henki ajoi hänet autiomaahan" (Matt. 1:12).
[muokkaa] Lähteet
Markuksen evankeliumi vaikuttaa olevan Midrash eli Tanakhin (Vanhan testamentin) kommentaario. Evankeliumi sisältää 150 lainausta Vanhasta testamentista. Osa sen kertomuksista vaikuttaa olevan johdettu Ensimmäisen ja Toisen kuninkaiden kirjan kertomuksista Eliasta ja Elisasta. Maantieteeseen ja kulttuuriin liittyvät virheet osoittavat, että kirjoittaja ei ollut paikallinen, vaan saattoi kirjoittaa Roomassa.
Synoptiset evankeliumit liittyvät toisiinsa hyvin läheisesti. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin 622:sta jakeesta 406 on samoja sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumien kanssa, 145 pelkästään Matteuksen evankeliumin kanssa, 60 pelkästään Luukkaan evankeliumin kanssa, ja 51 jaetta ovat täysin itsenäisiä. Yhteistä eivät ole ainoastaan Jeesuksesta kerrotut asiat, vaan sanat ja lauseet, joilla niistä kerrotaan. Synoptiseksi ongelmaksi kutsutaan sitä ongelmaa, kuinka evankeliumit liittyvät toisiinsa tai ovat hyödyntäneet yhteisiä lähteitä.
[muokkaa] Yleisö
Yleisen teorian mukaan Markuksen evankeliumi on hellenistinen evankeliumi, joka on tarkoitettu pääasiassa kreikkaa puhuville Rooman valtakunnan kansalaisille. Juutalaiset perinteet on useissa kohdin selitetty niin, että ei-juutalaisetkin voivat ymmärtää asiat (esim. Mark 7:1-4 [1], 14:12 [2], 15:42 [3]). Arameankieliset sanat ja sanonnat on myös selitetty kirjoittajan toimesta, esim. "talita kuum" (Mark. 5:41 [4]). "korban" (7:11 [5]) ja "abba" (14:36 [6]).
Markus käyttää muiden synoptisten evankeliumien tavoin Vanhan testamentin lainauksissaan Septuagintaa eli kreikankielistä käännöstä. Tämä käy ilmi muun muassa jakeissa 1:2, 2:23-28, 10:48b ja 12:18-27.
Evankeliumin hellenismi ei rajoitu kieleen. Sen kuvausta siitä, kuinka juutalaisten suuri neuvosto Sanhedrin tuomitsi Jeesuksen, on käytetty perusteena juutalaisvastaisuuteen. Farisealaisten demonisointi osoittaa, että kirja on tarkoitettu pakanalliselle yleisölle tai ainoastaan osittain juutalaisperäiselle, kuten Aleksandrian juutalaisille.
[muokkaa] Ominaispiirteitä
Päinvastoin kuin Matteus ja Luukas, Markus ei kerro Jeesuksen elämästä mitään ennen tämän julkisen toiminnan alkua: ei Jeesuksen syntymästä, kuten Matteus (Matt. 1:18-2:12) ja Luukas (Luuk. 2:1-20), tai Jeesuksen lapsuudesta (Luuk. 2:41-52), ei lasten joukkomurhasta (Matt. 2:13-23), eikä Johannes Kastajan taustoista (Luuk 1:1). Evankeliumi ei myöskään sisällä Jeesuksen sukupuuta (Matt. 1:1-17; Luuk. 3:23-38). Sen sijaan kerronta keskittyy Jeesuksen tekemiin ihmeisiin, ja se sisältää ihmeitä, joita muissa synoptisissa evankeliumeissa ei ole.
Ihmisen poika on yleisin Jeesuksesta käytetty nimitys (2:10, 2:28, 8:31, 9:9, 9:12, 9:31, 10:33, 10:45, 14:21, 14:41). Jeesus käyttää nimitystä itsestään useita kertoja. Monet ovat katsoneet, että nimitys on evankeliumille hyvin keskeinen, ja se on vaikuttanut merkittävästi Markuksen kristologiaan. Se yhdistää Markuksen Danielin kirjasta peräisin olevan "Ihmisen pojan" (vertaa Dan. 7:13-14 [7]) ja Jesajan kirjan "kärsivän Herran palvelijan" (Jes. 52:13-53:12 [8]). — "Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa?" (Mark. 9:12 [9]). On ajateltu, että tämä on johtunut kristittyjen vainoista, ja että kirjoittaja on halunnut rohkaista kärsiviä kristittyjä kestämään vaikeudet.
[muokkaa] Varhaiset muutokset
Markuksen evankeliumi on kanonisista evankeliumeista lyhin. Käsin kirjoitetuilla papyrusrullilla ja koodekseilla on taipumus hukata tekstiä alusta tai lopusta, samoin kuin kannettomasta pokkarista saattaa irrota sivuja. Tässä hävikissä ei ole kyse tarkoituksellisista poistoista. Esimerkiksi Markuksen evankeliumin aloitusjae 1:1 [10] tunnetaan kahdessa eri muodossa. Puolet ennen 100-lukua tunnetuista teksteistä sisältää sanat "Jumalan Pojasta", puolet taas ei. Esimerkiksi Westcott-Hort -laitoksessa sanat ovat suluissa.
Monet tutkijat noudattavat periaatetta, jonka mukaan lyhyiempi versio olisi yleisesti varhaisempi muoto. Kuitenkin myös tahallinen materiaalin poisto tai kopiointivirheet voivat tuottaa lyhyempiä tekstejä, joten tutkijat eivät yleisesti halua soveltaa periaatetta sokeasti. Klemens Aleksandrialainen lainaa kirjeessään kanonisesta Markuksen evankeliumista poistettuja osia. Katso: Markuksen salainen evankeliumi.
Tyypillisesti kopiointivirheitä on tapahtunut myös niin, että sivujen marginaaliin tehdyt huomautukset ovat siirtyneet osaksi varsinaista tekstiä. Kaikki esimerkit tällaisesta ovat edelleen väittelyiden kohteena, mutta yksi esitetty on Markuksen evankeliumin jae 7:16 [11], "Jolla on korvat, se kuulkoon!", joka ei sisälly vanhimpiin ja luotettavimpiin käsikirjoituksiin. Se löytyy muun muassa Textus Receptuksesta, mutta ei Westcott-Hort -laitoksesta. Uudessa kirkkoraamatussa sen yhteyteen on liitetty huomautus.
[muokkaa] Lopetus
Evankeliumin alkuperäisestä lopusta on ollut paljon keskustelua. Jotkut tutkijat olettavat, että evankeliumi on alkunperin loppunut jakeeseen 16:8, ja Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen (Mark. 16:9-20 [12]) olisi lisätty myöhemmin. Vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset eivät sisällä näitä jakeita ja niiden tyyli poikkeaa muusta evankeliumista, mikä vihjaisi niiden olevan myöhempi lisäys. Joissakin versioissa loppu on jopa erilainen jakeen 16:8 jälkeen. 400-luvulla evankeliumille tunnettiin ainakin neljä erilaista lopetusta.
200-luvulla elänyt teologi Origenes lainasi Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien ylösnousemuskertomuksia, mutta ei lainannut mitään Markuksen evankeliumista jakeen 16:8 jälkeen, mikä osoittaisi, että hänen käytössään ollut kopio ei sisältänyt sen jälkeen tulevia jakeita. Tämä ei kuitenkaan todista, ettei niitä olisi ollut. Kriitikot ovat jakautuneet sen suhteen, onko evankeliumin äkillinen loppu tyhjälle haudalle ilman selityksiä ollut tarkoituksellinen, vai onko se johtunut loppuosan katoamisesta tai jopa kirjoittajan kuolemasta. Joidenkin mukaan lopetus on ollut tarkoituksellinen keino messiaanisen salaisuuden säilyttämiseksi.
