Formula 1 -kausi 2006
Wikipedia
Formula 1 -kausi 2006 oli Formula 1 -historian 57. kausi. Kausi alkoi Bahrainin GP:llä 12. maaliskuuta ja loppui Brasilian GP:hin 22. lokakuuta. Mukana oli 11 tallia ja 22 kuljettajaa. Rengasvalmistajia oli kaksi, Bridgestone ja Michelin.
Ennakkosuosikkeina kauteen lähtivät talleista Renault, Ferrari ja McLaren, mutta myös Toyotan ja Hondan odotettiin olevan vahvoilla. Kuljettajista ennakkosuosikkeja olivat ainakin Ferrarin Michael Schumacher, Renault'n Fernando Alonso sekä McLarenin Kimi Räikkönen.
Täysin uusia kuljettajia kaudelle 2006 oli japanilainen Yuji Ide, saksalaissuomalainen Nico Rosberg ja yhdysvaltalainen Scott Speed. Lisäksi Italian Vitantonio Liuzzi on miltei tulokas, sillä hän ajoi kaudella 2005 vain neljä kisaa Red Bull -tallissa. Kesken kauden mukaan tuli myös ranskalainen Franck Montagny, kun Super Agurin toinen kuljettaja Yuji Ide menetti superlisenssinsä. Ranskan GP:n jälkeen Super Aguri vaihtoi jälleen kuljettajaa ja Takuma Saton pariksi tuli viides ensikertalainen, Agurilla testikuljettaja alkukaudesta toiminut Sakon Yamamoto.
Kauden kuudes tulokas saatiin Unkarin GP:stä lähtien BMW-Sauberille, kun Jacques Villeneuven sopimus purettiin ja Robert Kubicalle annettiin tilaisuus näyttää taitonsa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kauden analyysi
Kaudella 2006 mestaruudet ratkesivat vasta jännittävien vaiheiden jälkeen. Mestaruustaisto käytiin Ferrarin Michael Schumacherin ja Renault'n Fernando Alonson välillä. Alkukaudesta myös McLarenin Kimi Räikkönen oli mukana mestaruusjahdissa, mutta auton nopeuden puute tiputti suomalaisen pois taistosta.
Alonson alkukausi oli vahva, hän aloitti kauden Bahrainin ja Australian voitoillaan. Ferrarin raivoisa kehitystyö nosti kuitenkin Schumacherin mukaan ja saksalainen ottikin kolme perättäistä voittoa Yhdysvaltain, Saksan, ja Ranskan osakilpailuissa. Kiinan GP:n voitollaan hän nousi MM-sarjan johtoon.
Japanissa sattunut moottoririkko nosti kuitenkin Alonson lähes tavoittamattomaan 10 pisteen johtoon ennen päätöskilpailua. Tämä olisi tarkoittanut Schumacherin pakkovoittoa ja Alonson jäämistä pisteittä. Lopulta Schumacher oli päätöskilpailussa Brasiliassa neljäs ja Alonso toinen, jolla hän varmisti mestaruuden. Myös merkkimestaruus matkasi Renaultille.
[muokkaa] Kärkitallien suoritustaso
Renault säilytti hyvän vauhtinsa ja voitti toisen valmistajien mestaruuden peräkkäin. McLarenia voitiin pitää voitottomasta kaudesta huolimatta jälleen kauden parhaana kehittäjänä. Talli nosti vaikean alkukauden jälkeen suorituskykyään ahkerasti, kun Räikkönen otti Saksan, Unkarin ja Italian GP:n paalupaikat ja ajoi Italiassa kilpailun nopeimman kierroksen. Ferrari teki harppauksen takaisin kärkeen vuoden 2005 pettymyksen jälkeen. Italialaistalli oli lähellä jopa maailmanmestaruuksia.
[muokkaa] Sääntöuudistukset
Lähde:[1]
[muokkaa] Moottorit
Kaudelle 2006 moottorit vaihtuivat kolmilitraisista V10-moottoreista 2,4 litraisiin V8-moottoreihin. V10-moottorit olivat edelleen sallittuja, mutta niihin oli asennettava kierrosrajoittimet (16 700 rpm:n), jotta V8 ja V10-moottoriset olisivat samalla tasolla. Moottorin piti kestää kaksi peräkkäistä viikonloppua. Jos moottorin hajosi, tai se muusta syystä vaihdettiin harjoitusten aikana, niin seuraavan kilpailun lähtösijoitusta pudotettiin 10 pykälällä. Tämä koski vain harjoitus- ja aika-ajoja. Jos "tuore" kone hajosi kilpailun aikana, siitä ei saanut aikasakkoa seuraavaan kilpailuun.
[muokkaa] Aika-ajot
Aika-ajoja oli edellisvuosina vaihdeltu paljon. Kaudelle 2006 yhden nopean kierroksen aikasessio vaihtui ns. pudotuspelimenetelmään, jossa on kolme sessiota, joiden aikana radalla saa käydä 15 minuutin sisällä tallin parhaaksi katsomana aikana. Alkukauden aikana kahdella ensimmäisellä sessiolla, aika-ajoaika loppui "seinään" ajan päätyttyä, ts. jos oli parhaillaan nopealla kierroksella, tuo kierros meni hukkaan. Kolmannella sessiolla sai ajan päättyessä nopean kierroksen ajaa loppuun. Loppukaudella sääntöjä muutettiin siten, että myös kahdella alkusessiolla viimeisen kierroksen sai ajaa loppuun ajan päättyessä.
Ensimmäisellä sessiolla karsittiin kuusi hitainta kuljettajaa seuraavalta kierrokselta. Toisella kierroksella jäljellä olevista karsittiin taas 6 hitainta pois. Karsittujen lähtöjärjestys määräytyi sen mukaan, miten he sijoittuvat omalla viimeisellä sessiollaan. Mahdolliset aikasakot ja muut rangaistukset toki saattoivat muuttaa lähtöjärjestystä. Kolmannella ja viimeisellä kierroksella 10 nopeinta taistelivat paalupaikasta.
Karsintakierroksilla ajettiin minimimäärällä polttoainetta, ja kierroksilla pudonneet saivat tankata polttoainetta haluamansa määrän kilpailuun. Kolmanteen karsintasessioon osallistuvat sen sijaan eivät saaneet tankata autoa aika-ajon ja kilpailun välisenä aikana. Myös tässä aikasakot ja muut rangaistukset mukaan lukien lähtöjärjestys määräytyi kierroksella kilpailevien kuljettajien sessiosijoituksen mukaan.
[muokkaa] Renkaanvaihto
Vuoden tauon jälkeen renkaanvaihdot palasivat Formula 1-sarjaan. Jokaisella kuljettajalla oli viikonloppuna käytössään 7 kuivan kelin rengassarjaa. Renkaanvaihto-kielto asetettiin kaudelle 2005 yksinkertaisesti pienentämään kuluja. Suurin syy renkaanvaihdon palautumiseen oli 2005 Indianapolisin kisan fiasko.
[muokkaa] Tallit ja kuljettajat
[muokkaa] Uudet kuljettajat
Uusia kuljettajia olivat
| Maa | Kuljettaja | Talli | Kilpailut |
|---|---|---|---|
 |
Yuji Ide | Super Aguri | 4 |
 |
Nico Rosberg | Williams | 18 |
 |
Scott Speed | Toro Rosso | 18 |
 |
Franck Montagny | Super Aguri | 7 |
|
Sakon Yamamoto | Super Aguri | 7 |
 |
Robert Kubica | BMW Sauber | 6 |
[muokkaa] Tallivaihdokset kaudelle 2006
- Felipe Massa vaihtoi Sauberilta Ferrarille.
- Rubens Barrichello vaihtoi Ferrarilta Hondalle.
- Takuma Sato vaihtoi BAR:lta Super Agurille.
- Nick Heidfeld vaihtoi Williamsilta BMW:lle.
[muokkaa] Uusia talleja
Uusia tai uudistettuja talleja nähtiin vuonna 2006 runsaasti.
Näitä olivat
- Honda, joka osti entisen BAR-tallin
- BMW Sauber, joka muodostettiin BMW:n ostettua Sauber-tallin,
- MF1, jonka oli ostanut Midland-yhtymä Jordanilta
- Toro Rosso, joka on Red Bull Racingin kakkostalli. Red Bull osti Minardin ja nimesi tiimin Toro Rossoksi (engl. 'Red Bull').
Täysin uutena mukaan tuli
- Aguri Suzukin perustama Super Aguri, ensimmäisenä uutena tallina sitten 2002, jolloin Toyota aloitti F1-kilpailutoiminnan.
[muokkaa] Kilpailut
[muokkaa] Lopulliset pisteet
[muokkaa] Kuljettajat
[muokkaa] Tallit
| Sija | Talli | Moottori | Renkaat | GP:t | Voitot | Palkinto- sijat |
Paalu- paikat |
Nopeim. kier. |
Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Renault |
Renault | M | 18 | 8 | 19 | 7 | 5 | 206 |
| 2 |  Ferrari |
Ferrari | B | 18 | 9 | 19 | 7 | 9 | 201 |
| 3 |  McLaren |
Mercedes | M | 18 | 9 | 3 | 3 | 110 | |
| 4 | Honda |
Honda | M | 18 | 1 | 3 | 1 | 86 | |
| 5 | BMW Sauber |
BMW | M | 18 | 2 | 36 | |||
| 6 | Toyota |
Toyota | M | 18 | 1 | 35 | |||
| 7 |  Red Bull |
Ferrari | M | 18 | 1 | 16 | |||
| 8 | Williams |
Cosworth | B | 18 | 1 | 11 | |||
| 9 | Toro Rosso |
Cosworth | M | 18 | 1 | ||||
| 10 |  MF1 |
Toyota | B | 18 | 0 | ||||
| 11 | Super Aguri |
Honda | B | 18 | 0 |
[muokkaa] Lähteet
| Kauden 2006 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Renault | 1 |  |
Fernando Alonso | 2 | |
Giancarlo Fisichella |
| McLaren | 3 |  |
Kimi Räikkönen | 4 | |
Pedro de la Rosa |
| Ferrari | 5 | |
Michael Schumacher | 6 |  |
Felipe Massa |
| Toyota | 7 | |
Ralf Schumacher | 8 | |
Jarno Trulli |
| Williams | 9 |  |
Mark Webber | 10 | |
Nico Rosberg |
| Honda | 11 | |
Rubens Barrichello | 12 | |
Jenson Button |
| Red Bull | 14 | |
David Coulthard | 15 |  |
Robert Doornbos |
| BMW | 16 | |
Nick Heidfeld | 17 | |
Robert Kubica |
| Spyker MF1 | 18 |  |
Tiago Monteiro | 19 | |
Christijan Albers |
| Toro Rosso | 20 | |
Vitantonio Liuzzi | 21 | |
Scott Speed |
| Super Aguri | 22 | |
Takuma Satō | 23 | |
Sakon Yamamoto |
| Formula 1 -kausi 2006 |
|
|
| Formula 1 -kaudet |
|
1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959 |
