Franz Liszt
Wikipedia
Franz Liszt (22. lokakuuta 1811 – 31. heinäkuuta 1886) oli unkarilainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Hän on 1800-luvun taidemusiikin keskeisimpiä hahmoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
[muokkaa] Ihmelapsi
Franz (Ferenc) Liszt syntyi 22. lokakuuta Doborjánin kylässä, Sopronin läheisyydessä, vuonna 1811. Hän oli hallintovirkamiehenä toimineen Adam Lisztin ja hänen vaimonsa, Maria Annan, ainoa poika. Heidän kotikaupunkinsa, Raiding, kuului tuolloin Unkariin. Nykyään kaupunki on osa Itävaltaa. Lisztien perhe kuului saksankieliseen vähemmistöön, ja Franz kävi myös koulunsa saksaksi. Hän ei oppinut unkarin kieltä lainkaan nuoruudessaan, vaan opetteli sitä jonkin verran vasta aikuisena. Ranskasta tuli Lisztin pääasiallinen kirjoituskieli aikuisiällä. Voidaan siis sanoa, että Liszt oli unkarilainen tietyin varauksin.
Varhaislapsuudessaan Franz oli hyvin sairaalloinen. Kolmevuotiaana häntä varten ehdittiin jopa tehdä ruumisarkku, kun pojan luultiin pian kuolevan. Franz kuitenkin pysyi hengissä ja kohta isä, joka oli itsekin musikaalinen, huomasi poikansa lahjakkuuden. Franz sai ensimmäisen pianotuntinsa isältään kuuden vuoden ikäisenä. Lahjakkuus näkyi erityisesti pojan taidossa improvisoida pianolla. Sokea huilisti nimeltä Baron Braun ehdotti vuonna 1820, että 9-vuotias Franz Liszt pitäisi konsertin Ödenburgin kaupungissa. Idea toteutettiin ja Franz esitti Ferdinand Riesin Es-duuri konserton niin taitavasti, että päätettiin järjestää heti perään toinenkin konsertti. Isä alkoi toimia Franzin managerina ja erosi virastaan kaupunkinsa palveluksessa. Hän oli päättänyt esitellä Lisztin Unkariin tuolloin kuuluneen Esterházyn alueen musiikkiyleisölle ihmelapsena. Franz Liszt herättikin hämmästystä taidoillaan yleisön keskuudessa. Nuorena alkanut pianistin ura teki kuitenkin hallaa Lisztin muulle opiskelulle ja myöhemmin elämässään hän valitti kärsineensä tästä.
[muokkaa] Opiskelu Wienissä ja Pariisissa
Vuonna 1821 Lisztin perhe muutti Wieniin, koska vanhemmat halusivat tarjota lapselleen parasta mahdollista musiikinopetusta. Aikansa parhaana pianistina pidetty Carl Czerny antoi Franzille oppitunteja pianonsoitossa ja 72-vuotias Antonio Salieri opetti Franzia säveltämään. 1823 perhe jatkoi matkaa Pariisiin, jossa Franzin oli tarkoitus opiskella musiikkia Pariisin konservatoriossa. Häntä ei kuitenkaan päästetty sisään oppilaitokseen. Perusteena oli, että hän ei ollut ranskalainen. Pettymys oli aluksi hyvin suuri, mutta Liszt jatkoi kuitenkin opintoja akateemisen maailman ulkopuolella ja opiskeli säveltämistä Ferdinando Paerin ja Antonin Reichan johdolla. Suosituskirjeet Unkarista ja Wienistä avasivat Franz Lisztille ovet Ranskan yläluokan salonkeihin. Nuoresta virtuoosista puhuttiin paljon, ja hänestä tuli yhä tunnetumpi Ranskan ja Englannin halki tehtyjen konserttimatkojen myötä. Samoihin aikoihin Liszt kiinnostui ensimmäistä kertaa kovasti uskonnoista ja haaveili jopa papiksi ryhtymisestä. Isänsä vaikutuksesta Franz kuitenkin luopui tästä haaveesta.
[muokkaa] Isän kuoleman jälkeen
Kesken Bologneen suuntautuneen konserttimatkan Lisztin isä sairastui korkeaan kuumeeseen ja kuoli kolme päivää myöhemmin. Nyt 16-vuotias Liszt joutui yhtäkkiä tulemaan toimeen omin neuvoin. Hän palasi Pariisiin ja alkoi antaa pianotunteja ansaitakseen elantonsa. Näihin aikoihin Liszt rakastui ylhäiseen sukuun kuuluneeseen oppilaaseensa, Caroline de Saint-Cricq'n. Tytön isä ei kuitenkaan sallinut liittoa Lisztin alhaisemman syntyperän vuoksi. Tämä tapahtuma jätti Lisztiin syvän murheen, ja hän alkoi haaveilla toistamiseen papin urasta. Liszt lopetti pianotuntien antamisen ja katosi kuukausiksi. Kukaan ei tiennyt, missä Liszt oli, ja hänestä julkaistiin jopa muistokirjoitus eräässä lehdessä. Liszt kuitenkin toipui henkisestä kriisistään ja alkoi nyt tarmokkaasti opiskella parantaakseen koulutustaan. Hän luki omatoimisesti kaikenlaisia kirjoja, joita onnistui löytämään käsiinsä.
[muokkaa] Liszt tapaa muita säveltäjiä
Vuonna 1831 Liszt kuuli Niccolò Paganinin soittoa hänen esiintyessään konsertissa Pariisissa. Liszt oli syvästi vaikuttunut Paganin taidoista ja hänen hahmostaan. Lisztin päässä syntyi ajatus, että hän voisi saavuttaa pianolla samanlaisen virtusioteetin, mitä Paganini oli saavuttanut viululla. Lisäksi hän arveli voivansa komeana ja salongeissa pidettynä henkilönä tulla yhtä vetoavaksi hahmoksi - pianon Paganiniksi. Tämän jälkeen Liszt harjoitteli entistä kovemmin, usein kymmenen tuntia päivässä.
Ranskan salonkikulttuuriin Liszt suhtautui ristiriitaisin tuntein. Vaikka hän usein viihtyi salongeissa hyvin, salonkielämän pinnallisuus herätti hänessä myös negatiivisia reaktioita. Liszt tapasi monia aikansa muista suurista säveltäjistä. Näihin kuuluivat esimerkiksi Frederic Chopin, Hector Berlioz, Robert Schumann, Richard Wagner sekä Niccolo Paganini. Schumannin kotiin Liszt oli niin tervetullut, että kävi siellä usein kutsumattakin. Liszt omaksui monesta tunnetun säveltäjän tapaamisesta musiikkiinsa jotain. Paganinin myötä syntyi halu soittaa pianoa virtuoosimaisen sulavasti, Chopinin tapaaminen toi runollisempia sävyjä soittoon ja sävellyksiin ja Berlioz taas orkesterimusiikin nerona oli Lisztin suuri esikuva. Wagnerin Schumann tunsi myös tämän elämän loppuun asti, ja Wagner meni naimisiin Lisztin tyttären kanssa. Säveltäjien lisäksi Liszt tapasi kuuluisia kirjailijoita kuten Heinrich Heinen, H.C. Andersenin ja Charles Baudelairen, joka omisti runonsa Le thyrse Lisztille.
[muokkaa] Rakkaussuhteet
Vuonna 1835 Liszt avioitui Marie Catherine Sophie de Flavignyn kanssa. He saivat kaksi tytärtä ja yhden pojan. Avioliitosta ei tullut kuitenkaan kovin onnellinen ja he erosivat myöhemmin. Yhtenä syynä liiton toimimattomuuteen oli Lisztin halu kiertää Eurooppaa esiintyvänä pianistina.
Vuonna 1847 Liszt tapasi prinsessa Karoline zu Sayn-Wittgensteinin. Hänen kanssaan Liszt muodosti kuolemaansa asti kestäneen rakkaussuhteen. Heidän avioliittohankkeensa kuitenkin epäonnistui, sillä prinsessa oli ollut aikaisemmin naimisissa ja hänen entinen miehensä oli vielä elossa. Näin ollen katolinen kirkko ei hyväksynyt avioliittoa. Lisztille avioliiton epäonnistuminen oli kova isku. Prinsessa oli kirjailija, joka tunnettiin äärimmilleen venytetystä tyylistään (eräs hänen teoksistaan julkaistiin 16-osaisena, jonka jokaisessa osassa oli 1600 sivua!). Liszt omaksui vaikutteita tästä tyylistä kirjoittaessaan myöhemmin Chopinin elämäkerran ja mustalaismusiikkia käsitelleen teoksen.
[muokkaa] Loppuelämä
Liszt lopetti julkiset pianoesiintymisensä vuonna 1848 ja asettui Saksan Weimariin aina vuoteen 1861 asti. Tänä aikana hän toimi paikallisen hovin orkesterin kapellimestarina ja antoi pianotunteja pianisteille, kuten myöhemmin suureen maineeseen nousseelle Hans von Bülowille, joka myös meni naimisiin Lisztin tyttären kanssa. Tuona aikana Liszt sävelsi myös keskeiset teoksensa orkesterille ja kuorolle.
Vuonna 1861 Liszt vetäytyi Roomaan. Hän liittyi Fransiskaaneihin vuonna 1865 ja alkoi toimia yhä enemmän musiikinopettajana. Lisztin ystävyyssuhde Wagneriin joutui koetukselle, kun Lisztin tytär, Cosima, jätti häntä kaltoin kohdelleen pianisti-Bülowin ja meni naimisiin Wagnerin kanssa. Hartaana katolilaisena Lisztillä ei ollut aina helppoa vallankumouksellisen Wagnerin kanssa, mutta hän kuitenkin jatkoi Wagnerin musiikin puolustamista ja kävi säännöllisesti Bayreuth Festivaaleilla, jossa soitettiin Wagnerin musiikkia. Wagnerin vaikutuksesta Lisztin myöhemmät sävellykset etenkin pianolle olivat vähemmän soittajan virtuositeetin varaan rakentuvia ja yksinkertaisempia. Loppukautena Liszt laati suuria uskonnollisia kuoroteoksia, joihin kuuluvat esimerkiksi Missa Solemnis (1855), Legende von der heiligen Elisabeth (1862) sekä Christus-Oratorio (1866). Vuodesta 1876 alkaen Liszt opetti joka vuosi muutaman kuukauden ajan Budapestin konservatoriossa, jonka johtajana hän toimi. Hän kuoli Bayreuthissa heinäkuun 31. päivä vuonna 1886 keuhkokuumeeseen, jonka hän oli saanut Bayreuth-festivaaleilla. Liszt haudattiin Bayreuthin hautausmaalle.
[muokkaa] Lisztin musiikista
Lisztin hyvin laajasta sävellystuotannosta vain suhteellisen pientä osaa esitetään säännöllisesti konserteissa. Suurimmassa osassa Lisztin pianoteoksista näkyy hänen huippuunsa kehitetty soittotekniikka. Toisaalta hän sävelsi myös helpompia kappaleita, joiden esittäminen onnistuu muiltakin kuin ammattilaisilta. Tunnetuimmat Lisztin työt edustavat varsin selkeää romantiikkaa, joskin tietty omaleimaisuus on niissä aina läsnä. Osa Lisztin töistä liittyy myös unkarilaiseen nationalismiin. Liszt oli pioneeri temaattiseksi muunnokseksi kutsutussa tekniikassa. Se oli teemaa kehittävä sävellystekniikka, joka perustui perinteisempään variaatiotekniikkaan sekä Wagnerin usein käyttämään johtoaiheeseen (leitmotif). Liszt olikin ainoa aikalainen, jonka vaikutuksen Wagner myönsi omaan musiikkiinsa.
Lisztin orkesteriteoksien myötä sävelruno vakiintui omaksi musiikintyylikseen. Orkesteriteoksista tunnetuimpia ovat kaksi pianokonserttoa sekä Faust- ja Dante-sinfoniat. Useiden pianoteosten tapaan, nämä orkesteriteokset olivat rakenteeltaan vapaamuotoisia ja syklisiä. Orkesteriteosten ohjelmallisuuden nähdään olevan tulosta Berliozin vaikutuksesta. Lisztin kenties arvostetuin teos on h-molli-sonaatti pianolle (esitellään tarkemmin omassa artikkelissaan). Muita hyvin tunnettuja töitä ovat esimerkiksi unkarilaiset rapsodiat sekä transsendentaaliset etydit. Viimeksi mainittu teos on erityisen vaativa, ja siinä Liszt kehittää oktaavitekniikkaansa, jossa kädet soittavat oktaaveja vuorotellen peukaloiden soittaessa kromaattisia kulkuja. Liszt myös sovitti pianolle monia muiden säveltäjien töitä, kuten kaikki Beethovenin sinfoniat sekä Schubertin liedejä. Tässä suhteessa hän oli esikuva monille myöhemmille säveltäjä-pianisteille. Jotkut Lisztin myöhemmistä töistä, kuten Bagatelli ilman tonaalisuutta, ennakoivat myöhempää atonaalista tyyliä. Lisztin sävellystyyli oli varsin kritisoitua hänen elinaikanaan - ongelmana nähtiin erityisesti Lisztin uudenlainen tapa käsitellä sointuja ja niiden yhdistelmiä - mutta 1900-luvulla se on saanut laajan hyväksynnän. Liszt sävelsi myös merkittäviä urkumusiikin teoksia, kuten Preludi ja fuuga teemasta B-A-C-H sekä Fantasia ja fuuga koraalista Ad nos, ad salutarem undam.
[muokkaa] Lisztin pianokonsertot
Lisztin kaksi omaperäistä pianokonserttoa uudistivat konserton rakennetta. Aikalaisissa herätti myös ihmetystä ensimmäisen pianokonserton triangeli, jonka käyttö taidemusiikissa oli tällöin jotain uutta. Konsertot ovat molemmat noin 20 minuuttia pitkiä (eli poikkeuksellisen lyhyitä) ja neljään osaan jaettuja. Teoksen osien välillä ei ole juuri taukoa. Ensimmäisessä pianokonsertossa on muutamia teemoja, joita kuullaan eri osissa. Teemat asetetaan välillä hyvin erilaisiin konteksteihin - esimerkiksi toisen osan alussa oleva rauhallinen teema tulee neljännen osan alussa uudestaan marssina. Toinen konsertto keskittyy enemmän yhden teeman ympärille joka toistuu usein. Suuren vaihtelevuuden takia konserttojen rakenne on varsin fragmentaarinen. Tunnelmat ja dynamiikan asteet vaihtelevat alati. Pianon osuus on molemmissa konsertoissa varsin hallitseva ja orkesteria käytetään hillitysti. Usein orkesterista otetaan yksi tai muutamia soittimia, joka soittaa tovin ajan pianon kanssa. Varsinaisia kadensseja ei kuitenkaan ole. Lisztin pianokonsertot kuuluvat niihin teoksiin, joista on olemassa yksi ylivoimaisen tunnettu levytys. Tämä levytys on vuonna 1961 tehty Svjatoslav Richterin (piano), Kirill Kondrashinin (kapellimestari) ja Lontoon sinfoniaorkesterin taltiointi. Ilmestyessään se erottui muista teoksen levytyksistä teoksen dynamiikan tarkalla huomioinnilla.
[muokkaa] Teoksia
[muokkaa] Pianolle
- h-molli-sonaatti pianolle
- Transsendentaaliset etydit
- Annees de Pelerinage
- Unkarilaiset rapsodiat
- Mefisto-valssi
- Paganini-etydit
[muokkaa] Pianolle ja orkesterille
- Pianokonsertot 1 ja 2 (kolmas pianokonsertto on keskeneräinen, siitäkin on olemassa levytyksiä)
- Kuolemantanssi pianolle ja orkesterille
[muokkaa] Orkesterille
- Alkusoitot (Les Préludes) orkesterille
- Faust-sinfonia
- Dante-sinfonia
[muokkaa] Uruille
- Preludi ja Fuuga nimestä BACH
- Ad nos, ad salutarem undan
- Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen
[muokkaa] Kuoroteoksia
- Christus-Oratorio
- Missa Solemnis
- Legende von der heiligen Elisabeth
[muokkaa] Ooppera
- Don Sanche
Lisztin laajaan tuotantoon kuuluu listassa mainittujen teoslajien lisäksi myös lauluja. Yllä on lueteteltu vain pieni osa kunkin teoslajin töistä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
(englanninkielisiä linkkejä)
- Complete Liszt MP3 catalogue - Kaikki teokset listattuna ja joitakin ilmaisia nauhoituksia Lisztin töistä
- Nuotteja Lisztin teoksista
- PianoPublicDomain.com Internetistä ladattavia nuotteja Lisztin pianoteoksista.
- SheetMusicArchive.net - Liszt Lisää nuotteja Lisztin pianoteoksista.
- Franz Liszt Project - Laaja Franz Liszt -sivusto.
- Piano Society - Liszt - lyhyt biografia ja teoksia MP3 -muodossa
- Life and Works
- PianoParadise - Liszt - Biografia, MP3-nauhoituksia ja nuotteja
